Kymenlaaksosta kotoisin oleva Irja Jefremoff on asunut vuodesta 1973 lähtien Inarin kunnassa, 1980-luvun lopulta Keväjärvellä, koltta-alueella. Jefremoff on itse kasvanut karjalaisen kulttuurin parissa. Hallintotieteiden maisteri Jefremoff on opiskellut muun muassa aluetiedettä,  tiedotusoppia, kunnallistieteitä ja kansanperinnettä. Jefremoffilla on laaja paikallistuntemus, hän on tehnyt useita haastattelututkimuksia kolttasaamelaisten ja inarinsaamelaisten ruokakuntien parissa. Jefremoff on myös opettanut Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.

Jefremoff näkee komission työssä tärkeänä levittää tietoa ja ymmärrystä saamelaisista ja toisaalta selvittää, millaiset mahdollisuudet saamelaisilla on nykypäivänä elää saamelaisena Suomessa ja  työskennellä saamelaiselinkeinojen parissa. Jefremoff rohkaisee saamelaisia osallistumaan prosessiin. Hänen mukaansa on tärkeää, että saamelaiset eivät pelkästään tule kuulluksi, vaan komission tulee rakentaa kirjattujen asioiden pohjalta konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, miten parantaa asioita. Kirjallisuus ja elokuva ovat olleet tärkeällä sijalla nuoruudesta lähtien. Jefremoffin kiinnostuksen kohteita ovat pohjoisiin alueisiin ja saamelaisiin liittyvä kirjallisuus, Petsamon kolttasaamelaisten sukujen historia ja sukututkimus. Vapaa-aikanaan hän harrastaa kotipuutarhan hoitoa, marjastusta, sienestystä ja kalastusta.

Kuva: Johanna Alatorvinen

Inarin Lismasta kotoisin oleva yhteiskuntatieteiden tohtori Anni-Siiri Länsman toimi 15 vuotta Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtajana ja yliopistolehtorina vuosina 2005 – 2024. Hän on työskennellyt myös mm. YLE:n toimittajana 1980-luvulla, Inarin Opiston rehtorina ja saamen kielen lehtorina Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa 1990-luvulla. Länsman väitteli yhteiskuntatieteen tohtoriksi Lapin yliopistossa vuonna 2004 sosiologian alalta. Hänen väitöskirjansa käsitteli matkailijoiden ja saamelaisten suhteita.

Länsman on toiminut aktiivisesti eri saamelaisyhdistyksissä ja ollut mm. perustamassa saamelaisopiskelijoiden yhdistys Suohpania ja Oulu Sámit -yhdistystä. Länsman toimi Saamelaistaiteen tuki ry:n puheenjohtajana, kun yhdistys perusti Inarissa kansainvälisen alkuperäiskansojen Skábmagovat -elokuvafestivaalin 1990-luvun lopulla.

Länsman näkee komission työn tarpeelliseksi ja uskoo, että vaikeitakin asioita on mahdollista käsitellä yhdessä. Komission tarkoitus on tarjota saamelaisille mahdollisuus tulla aidosti kuulluksi sekä esittää toimenpiteitä, joilla vahvistetaan saamelaisten oikeuksia sekä kieltä ja kulttuuria.

Vapaa-aikanaan Länsman lukee romaaneja ja dekkareita, liikkuu luonnossa ja talvisin hiihtää. Lisäksi hän harrastaa tanssia ympäri vuoden. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä ja antavat voimaa. 

Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen on tehnyt pitkään työtä evankelis-luterilaisen kirkon parissa. Hän toimi Turun ja Suomen arkkipiispana vuosina 2010–2018. Mäkinen on tehtäviensä kautta saanut kokemusta erilaisten ihmisten ymmärtämisestä ja erilaisten inhimillisten tilanteiden ja myös ristiriitojen tunnistamisesta. Hänellä on kokemusta kollektiivisesti vaikeiden ja vaiettujen asioiden käsittelystä muun muassa vuoden 1918 Suomen sisällissodan vaikeiden kokemusten purkamisessa ja vihapuhekysymysten käsittelyn parissa. Mäkinen on tehnyt jonkin verran myös historian tutkimusta, koulutukseltaan Mäkinen on teologian tohtori.

Mäkinen näkee komission työssä ennen kaikkea kaksi erilaista lähestymiskulmaa, saamelaisten omat tarinat ja toisaalta valtaväestön tietoisuuden lisäämisen. Mäkinen toivoo, että ihmiset rohkaistuisivat osallistumaan prosessiin ja näkisivät sen mahdollisuutena. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ketään saamelaista voi velvoittaa, vaan jokainen osallistuu sen verran kuin itse haluaa ja pystyy. Komissio on valmis saamelaisten käytettäväksi, mutta ei voi tehdä työtä ilman saamelaisia. Vapaa-ajalla Mäkinen viihtyy lastenlastensa kanssa, lukee paljon ja viettää aikaa kesämökillä marjastaen ja sienestäen. Hän on kotoisin Porista.

Rovaniemellä kasvanut oikeustieteen tohtori Hannele Pokka on toiminut muun muassa keskustan kansanedustajana 1979-1994 ja oikeusministerinä Ahon hallituksessa 1991-1994, jolloin valmisteltiin muun muassa nykyinen voimassa oleva saamelaiskäräjälaki. Pokka toimi Lapin läänin maaherrana 1994-2008. Silloin hän johti muun muassa saamelaisasioiden neuvottelukuntaa. Pokka johti myös toimikuntaa, joka 2000-luvun alussa selvitti Suomen mahdollisuutta ratifioida ILO 169 –sopimus. Tällä hetkellä Pokka toimii Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisellä tiedekunnalla työelämäprofessorina. Pokka toivoo, että työnsä aloittanut komissio ei tule olemaan vain ”yksi komitea” muiden joukossa, vaan toiminnassa on aito yritys saada aikaan ratkaisuja, jotka edistäisivät kahden kansan, suomalaisten ja saamelaisten, rinnakkaiseloa ja vuoropuhelua.

Haasteena työssä on Pokan näkemyksen mukaan saada komission mandaatin edellyttämällä tavalla esille saamelaisten kokemukset siten, että saamelaisten kokema eriarvoinen kohtelu, vääryys ja oikeusloukkaukset eivät enää toistuisi. Komission tehtävä on esittää toimenpiteitä, jotka johtavat johonkin, se on haasteellisin työ. Pokka toivoo, että ihmiset kokisivat komission työn sellaiseksi, johon ihmiset haluavat osallistua. Vapaa-ajalla Hannele Pokka on innokas liikkuja, hän urheilee päivittäin. Hän myös lukee paljon ja kirjoittaa tieto- ja kaunokirjallisuutta. Pokka asuu Espoossa ja Rovaniemellä.