Tuore selvitys inarinsaamelaisesta kulttuurista ja sen elinvoimaisuudesta keräsi paljon kiitosta inarinsaamelaiselta yhteisöltä julkaisutilaisuudessa Inarissa perjantaina 1. marraskuuta.
Tutkija Kaisu Nikulan Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle laatima Inarinsaamelaiset ja inarinsaamelaisen kulttuurin elinvoima -selvitys kokoaa yksiin kansiin kirjallisuudessa ja muissa lähteissä hajallaan ollutta tietoa inarinsaamelaisuudesta.
Selvityksen aiheisiin syvennyttiin julkaisutilaisuudessa paneelikeskustelulla, johon osallistuivat Nikulan lisäksi inarinsaamen edistäjä ja Helsingin yliopiston kunniatohtori Matti Morottaja, inarinsaamen opettaja ja muusikko Anna Morottaja, kieliaktivisti ja artisti Ulpu Mattus-Kumpunen sekä Saamelaiskäräjien jäsen Inka Musta.
Pienessä yhteisössä yhdelläkin ihmisellä on iso merkitys kielen ja perinteiden säilymiseen
Inarinsaamelaiset ovat pieni, arvioiden mukaan suurimmillaan vain noin 1 000 hengen kokoinen kansanryhmä, jolla on oma kieli ja perinteinen kulttuuri. Inarijärven ympäristössä perinteisesti asuneet inarinsaamelaiset ovat alueensa ensimmäisiä tunnettuja asukkaita. Nyt julkaistussa selvityksessä käsitellään inarinsaamelaisten historiaa aina varhaisesta asutuksesta lähtien nykypäivään asti sekä tarkastellaan yksityiskohtaisesti kulttuurisia piirteitä muun muassa elinkeinojen, käsityön, ruoan, kansanperinteen ja kielen kautta.
Tutkija Kaisu Nikula toi julkaisutilaisuuden puheenvuorossaan esille, että hän toivoo selvityksen toimivan hyvänä tietolähteenä kaikille, mutta myös inspiraation lähteenä inarinsaamelaisille vanhojen perinteiden elvyttämiselle. Panelisti Anna Morottaja kiitti Nikulaa tästä ajatuksesta.
Arvostan Kaisun innostavaa ajatusta siitä, että selvityksen kulttuuriosio voi toimia ihmisille eräänlaisena käsikirjana perinteiden takaisin ottamiselle. Kaiken opin ei tarvitse tulla saamelaisena kasvamisen mukana, vaan meillä on myös mahdollisuus ottaa perinteitä takaisin, kuten esimerkiksi livđe-musiikkiperinteen osalta on tehty, Morottaja huomautti.
(kuva: Ville-Riiko Fofonoff)
Erityisesti inarinsaamen kielen vaiheet, sen lähellä ollut häviäminen ja 1990-luvulla aloitettu menestyksekäs kielenelvytystyö puhuttivat panelisteja. Panelisti Ulpu Mattus-Kumpunen toi esiin myös taiteen merkityksen kielenoppimisessa. Hän kiittikin sekä kielityöntekijöitä että inarinsaamelaisia taiteilijoita työstään kielen eteen.
- Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jo vuosikymmeniä tehneet töitä inarinsaamen elvyttämiseksi, jotta minun sukupolveni ja meidän lapsemme voivat oppia kielen. Myös taiteella, erityisesti inarinsaamelaisella musiikilla, on ollut iso rooli tässä työssä, Mattus-Kumpunen pohti.
(kuva: Ville-Riiko Fofonoff)
Elämäntyönsä inarinsaamen parissa tehnyt Matti Morottaja näkee, että kielitilannetta tulisi seurata tarkasti myös nykypäivänä, ja vieläkin yksilöllisemmin kuin aikaisemmin.
- Inarinsaamelaisia on niin vähän, ja kielitaitoisia vielä vähemmän, että jos yksi kielenpuhuja ei saa täältä opinto- tai työpaikkaa, hän muuttaa etelään ja vie kielen mukanaan. Meidän pitäisi laittaa resursseja myös yksilöllisempään ja persoonallisempaan tutkimukseen, Morottaja esitti.
- Inarinsaamelaisia on niin vähän, ja kielitaitoisia vielä vähemmän, että jos yksi kielenpuhuja ei saa täältä opinto- tai työpaikkaa, hän muuttaa etelään ja vie kielen mukanaan. Meidän pitäisi laittaa resursseja myös yksilöllisempään ja persoonallisempaan tutkimukseen, Morottaja esitti.
Kulttuurin elinvoimaa ovat haastaneet monet asiat
Koska inarinsaamelaisten kansanryhmä on ollut pieni, sen kieli ja kulttuuri ovat olleet erityisen häviämisuhan alla.
Selvityksen mukaan suomalaisten, muiden saamelaisryhmien sekä valtion instituutioiden saapuminen inarinsaamelaisten alueelle on vaikuttanut kielteisesti yhteisön perinteisiin elinkeinoihin ja kielen asemaan. Lisäksi esimerkiksi inarinsaamelaisten tilojen menettämiseen johtanut metsäkeinottelu, kalastukseen vaikuttanut Inarijärven säännöstely, koululaitoksen inarinsaamea syrjineet käytännöt sekä historialliset vitsaukset, kuten espanjantauti ja toinen maailmansota, ovat jättäneet jälkensä yhteisöön.
Anna Morottaja nosti paneelissa esiin myös inarinsaamelaisia kohdanneen huutolaisuuden vaikutukset yhteisöön. Huutolaisjärjestelmässä elatusta vailla olleet lapset sijoitettiin huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Sen vaikutuksia inarinsaamelaisiin ei vielä tarkkaan tunneta.
- Isäni jäi orvoksi ja joutui huutolaiseksi, ja sen myötä myös esimerkiksi hänen kotipaikkansa menetettiin. Olen miettinyt, millainen tämä järjestelmä oli ja kuka hoiti huutolaisten omaisuutta. Tätä aihetta pitäisi tutkia lisää.
Selvityksessä tartutaan myös muun muassa inarinsaamelaisten asemaan saamelaispolitiikassa sekä yhteisön poliittiseen kahtiajakautumiseen. Saamelaiskäräjien jäsen Inka Musta ilmaisi paneelissa huolensa tilanteesta.
- Ilmiö on todellinen. Inarinsaamelaisten kahtiajako ei palvele yhteisöä, vaan niitä, jotka toivovat saamelaisten olevan hajallaan ja heikkoja. Toivoisin, että jokainen poliitikko ja päätöksenteoksen parissa töitä tekevä henkilö tunnistaisi oman vastuunsa tässä asiassa ja pyrkisi enemmän rakentamaan yhteyttä kuin lyömään tätä kiilaa syvemmäksi, Musta painotti.
Selvitys on askel eteenpäin, mutta lisätutkimusta tarvitaan
Selvityksessä esitetään tarpeellisia tukitoimia, jatkotutkimuksen aiheita sekä suosituksia totuus- ja sovintokomission työlle inarinsaamelaisten osalta. Nikula nostaa konkreettisina toimina esiin muun muassa inarinsaamenkielisen oppimateriaalin ja harrastetoiminnan lisäämisen, kielen opiskeluun kannustamisen sekä kulttuuristen tukitoimien kehittämisen.
- Nyt voisi olla ajankohtaista tehdä laajempia tukitoimia, kun inarinsaamella on kasvava määrä nuoria puhujia ja aikuisopiskelijoita. Myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvat inarinsaamelaiset tulisi saada näiden toimien piiriin, Nikula korosti.
Julkaisutilaisuudessa kiiteltiin Nikulaa ansiokkaasta selvitystyöstä ja toivottiin sen avaavan ovia sekä jatkotutkimukselle että -toimenpiteille.
- Selvitys on hieno ja arvokas avaus, mutta vasta alku. Toivon, että tämä olisi alkusysäys sille, että jatkossa yhä useampi tutkija innostuisi selvittämään sekä entisten että nyt elävien inarinsaamelaisten kokemuksia ja tilannetta, Inka Musta ehdotti.
- Selvityksessä on tuotu esiin ne vääryydet, joista inarinsaamelaiset ovat joutuneet kärsimään. Uskon, että tämä saa aikaan mielenkiintoista keskustelua sekä nyt että tulevaisuudessa, ja ihmiset alkavat käsittelemään näitä asioita, totesi komissaari Heikki Paltto.
Inarinsaamelaiset ja inarinsaamelaisen kulttuurin elinvoima -selvitys on luettavissa Valtioneuvoston verkkosivuilla:
- Suomeksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-502-3
- Inarinsaameksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-514-6
Julkaisutilaisuuden tallenne on katsottavissa Youtubessa.
Selvitys on osa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvitysten sarjaa. Komission tehtävänä on selvittää saamelaisten kokemaa syrjintää ja assimilaatiota sekä tuoda esiin keinoja sovinnon rakentamiseksi alkuperäiskansa saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Tiedot komissiolle valmistelluista selvityksistä löytyvät verkkosivuilta https://sdtsk.fi/julkaisut/.
Seuraava komissiolle valmisteltu erillisselvitys käsittelee kolttasaamelaisten yhteisöjen kieli- ja koulutustilannetta 1850-luvulta näihin päiviin. Taarna Valtosen ja Markus Juutisen selvitys julkaistaan keskiviikkona 4. joulukuuta etäyhteyksin.