Miten saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palveluiden kehittämiselle käy sote–uudistuksen myllerryksessä ja säästöpaineissa?

Saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluita on vain vähän ja asema haavoittuvainen vuosikymmenien kehittämistyön jälkeenkin

Saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia sote-palveluita on kehitetty Suomessa yli 30 vuotta.

– Saamelaisten palvelutarpeet nähdään lainsäädännössä kuitenkin edelleen lähinnä kielellisinä oikeuksina ja palveluiden asema on hyvin hauras ja haavoittuvainen, sanoo saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle erillisselvityksen valmistellut tutkija Lydia Heikkilä.

Heikkilän mukaan saamelaisväestö on näkymätön sote-palvelujärjestelmässä. – Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sekä laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista on kuitenkin jo pitkään velvoittanut palvelemaan asiakasta hänen kieli- ja kulttuuritaustansa huomioon ottaen. Saamenkielisen palvelun saaminen riippuu kuitenkin edelleen liian usein yksittäisen asiakkaan tai hänen omaisensa aktiivisuudesta ja peräänantamattomuudesta, sanoo Heikkilä.

Ikäihmisten kotipalvelut ja psykososiaalinen tuki parantunut

Tilanne on kohentunut eniten ikäihmisten kotiin annettavien palvelujen osalta. Saamenkieliset ja kulttuurinmukaiset psykososiaaliset palvelut ovat viime vuosina ottaneet harppauksen eteenpäin. Ensimmäinen saamenkielinen palvelutalo avattiin juuri Karigasniemellä. Pohjoiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät hankkeena saamen kielten ja kulttuurin koulutuksia yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa.

Kansaneläkelaitos on lisännyt tuntuvasti saamenkielistä palveluaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on solminut yhteistyösopimuksen Saamelaiskäräjien kanssa, joka edistää saamenkielisiä palveluita aktiivisen viranomaisverkoston kanssa.

 – Pysähtyykö kehittämistyö nyt, kun koko kansallinen sote-palvelujärjestelmä on myllerryksessä, säästöjä haetaan kaikkialta ja aikuiskoulutustuki poistuu, kysyy Heikkilä.

Saamelaiset ovat selvityksen mukaan eriarvoisessa asemassa suhteessa pääväestöön sekä myös keskenään riippuen asuinpaikasta ja äidinkielestä. Enemmistö saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, jossa saamenkielisiä palveluja ei ole.

Pitkään jatkuneesta kehittämistyöstä huolimatta saamenkielisiä peruspalveluja puuttuu edelleen myös saamelaisten kotiseutualueella. Parhaiten on saatavilla pohjoissaamenkielisiä palveluja, mutta niidenkin saatavuus on satunnaista. Inarin- ja koltansaamenkielisten peruspalveluiden saatavuustilanne on hyvin heikko.

Suomen valtio ei ole reagoinut kansainvälisten ihmisoikeusraporttien huomautuksiin parantaa saamenkielisten ja kulttuurin mukaisten palvelujen saatavuutta, todetaan selvityksessä.

Universalistiseen samanlaisuusoletukseen perustuva järjestelmä ei tunnista

Taival saamenkielisiin ja kulttuurinmukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin on selvityksen mukaan ollut pitkä ja edennyt hitaasti. Universalistiseen samanlaisuusoletukseen rakentuvassa palvelujärjestelmässä on ollut vaikea tunnistaa ja tunnustaa palvelutarpeiden erilaisia lähtökohtia.

Selvityksessä kysytään kuinka hyvin Suomen julkinen palvelujärjestelmä, joka perustuu universalistiseen käsitykseen kaikille samanlaisista palveluista, on tosiasiassa pystynyt toteuttamaan yhdenvertaiset palvelut kaikille?

• Samanlaisuuksien tasavertaisuuteen perustuva järjestelmä ei tunnista eroja, vaan pyrkii käsittelemään kaikkia samalla tavalla. Samanlainen kohtelu ei kuitenkaan luo yhdenvertaisuutta, sanoo Heikkilä. – Yhdenvertaisuuteen päästään ainoastaan tasoittamalla lähtökohtaeroja eli vahvistamalla tukea kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja ottamalla huomioon myös kulttuurieroja.

Lainsäädäntö eriarvoistaa

Puhuttaessa oikeudesta käyttää saamen kieltä palveluissa viitataan yleensä saamen kielilakiin eikä perustuslakiin. Sote-palvelun järjestäjälle ei ole kirjattu saamen- tai kaksikielisten palvelujen järjestämisvelvoitetta. – Alempi lainsäädäntö asettaa eri puolilla Suomessa asuvat saamelaiset eriarvoisiin asemiin, todetaan selvityksessä.

Vaikka saamelaisten perustuslaillinen oikeus kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen koskee koko Suomea, koskee saamen kielilaki vain saamelaisten kotiseutualueen saamenkielistä väestöä ja Lapin hyvinvointialueen saamelaisten kotiseutualueen asukkaiden käyttöön osoittamia palveluita. Sen lisäksi saamen kielilaki koskee määriteltyjen valtion viranomaisten palveluja, kuten Kelaa, Melaa, maistraattia, oikeuslaitosta ja poliisia.

Vastaavasti saamenkielisten peruspalveluiden valtionosuuden ja erillisen tuen mää­räytyminen sekä käyttöperusteet koskevat vain saamelaisten kotiseutualuetta jät­täen suuren osan saamelaisväestöstä ulkopuolelle.

Miten saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia palveluita voisi kehittää?

Saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia palveluja pitäisi selvityksen mukaan jatkossa pyrkiä kehittä­mään palvelukokonaisuuksina ja eheinä palvelupolkuina niin, että palvelut voi­daan tuottaa monia kanavia ja menetelmiä hyödyntäen ja joustavasti räätälöiden.

• Tähän liittyen tar­vitaan rakenteellista kehittämistä, jotta alkuperäiskansalle tyypillinen yhteisöllisyys ja yhteistyö Saamelaiskäräjien kanssa toteutuisi, sanoo Heikkilä.

• Saamen kieliympäristöjen syntyminen sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoaviin toimipisteisiin on tärkeää, jotta saamen kielten käyttö tulee luontevaksi ja työntekijöiden ammatillinen kielitaito pysyy ja kehittyy. Tämä edellyttää työyhteisöltä tietoisia ja systemaattisia toimia ja organisatorisia rakennemuutoksia, jotka liittyvät työnjakoon, toimintatapoihin ja asenteisiin.

• Olemassa oleva saamenkielinen ammatillinen osaaminen on resurssi, jota pitäisi turvata ja hyödyntää nykyistä paremmin. Työarjen käytännön ratkaisut jäävät liian usein yksittäisten työntekijöiden harteille ja ovat riippuvaisia heidän asen­teistaan, tiedoistaan ja taidoistaan sekä työorientaatiostaan, todetaan selvityksessä.

• Pieni joukko saamelaisia asiakastyössään kohtaavia sote-työntekijöitä näkee kyllä kielellisen ja kulttuurisen osaamisen tärkeyden työs­sään. He voivat valtanormiston puitteissa työskentelytapojaan mukauttamalla jos­sain määrin tapauskohtaisesti huomioida saamelaisasiakkaiden tarpeita. – Mutta niin kauan, kun se ei ole osa yleisesti hyväksyttyä sosiaali- ja terveysalan paradigmaa, eikä sillä ole tukenaan työpaikalla tehtyjä sopimuksia, voi siitä aiheu­tua työyhteisön sisällä epäsopua ja närää, sanoo Heikkilä.

Saamelaiset työntekijät kaipaavat lisäksi tuekseen nykyistä enemmän vertaistukea ja kehittämisverkostoja. Selvitys tuo esille myös alan ammatillisen koulutuksen puutteita. – Ammatillinen koulutus ei sisällä saamen kielen ja kulttuurisen ymmärryksen tai työmenetelmien opetusta. Nykyisten sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmien puitteissa saamenkielistä ja kulttuurista amma­tillista osaamista ei synny.

Ensimmäinen komissiolle valmisteltavista selvityksistä

Heikkilän työ on ensimmäinen saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle valmistelluista erillisselvityksistä. Komission on asettanut Valtioneuvosto ja sen työ jatkuu vuoden 2025 loppuun asti. Komissio tulee julkaisemaan useita erillisselvityksiä ja –artikkeleita ennen omaa loppuraporttiaan, joka valmistuu marraskuun 2025 loppuun mennessä. Lisätietoja www.sdtsk.fi .