Suomen Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltojen kanssa solmittu puolustusyhteistyösopimus ovat tuoneet saamelaisten kotiseutualueelle uusia infrastruktuurihankkeita ja Nato-joukkojen yhteisharjoituksia. – Nato on uusi merkittävä maankäyttäjä saamelaisten kotiseutualueella, ja se pelaa eri säännöillä kuin muut, totesi professori Laura Junka-Aikio komissiolle valmistelemansa erillisselvityksen julkaisutilaisuudessa Lapin yliopistolla 3.9. – Vaikka puolustusvoimat onkin tottunut toimimaan poronhoitoalueella, ovat saamelaisten kotiseutualueella eteen tulevat kysymykset toisenlaisia, hän sanoo.
Arktisesta alueesta keskustellaan yhä enemmän ja yhä useammin sotilaspoliittisesta näkökulmasta. Tällä on suuria vaikutuksia saamelaiskulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin ja saamelaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Junka-Aikio yllättyi saamelaisille alkuperäiskansana turvattujen oikeuksien ja viranomaisia koskevien velvoitteiden täydellisestä ohittamisesta puolustuspoliittisissa kysymyksissä. Yllättävää hänen mielestään on se, että lainsäädännön velvoitteet ohitetaan nyt rauhan aikana normaalioloissa ja oikeusvaltiossa, jossa ihmisoikeuksia yleensä kunnioitetaan.
”Yhteistyö hyödyttäisi myös puolustusvoimia”
Julkaisutilaisuuden panelistit painottivat, että geopoliittisten jännitteiden ahkerasta uutisoinnista huolimatta ei tulisi unohtaa, että Suomi ei ole poikkeustilassa. Elämme rauhan aikaa ja voimassa on perustuslaki ja muu lainsäädäntö, jotka turvaavat oikeusvaltion toimintaa.
– Saamelaiset jakavat turvallisuuteen liittyvät huolet ja Saamelaiskäräjätkin julkisesti tukee valtion puolustuspolitiikkaa, totesi Suomen saamelaisten keskusjärjestön puheenjohtaja Aslak Holmberg. – Puolustuspoliittiset ratkaisut eivät kuitenkaan oikeuta oikeuksien loukkauksiin maanpuolustuksen nimissä. Vapaan, ennakkotietoon perustuvan suostumuksen periaatteita tulisi edelleen noudattaa, hän painotti.
– Puolustusasiat ovat tärkeitä myös saamelaisille. Saamelaiset ovat puolustaneet maata aiemmissa sodissa ja saamelaiset haluavat puolustaa maata myös tulevaisuudessa. Siinä suhteessa on jopa loukkaavaa, ettei saamelaisia koeta tasavertaisina kumppaneina, sanoi Saamelaispaliskuntien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.
Junka-Aikio kertoi, että selvitystä tehdessä hän yllättyi siitä, miten laajasti saamelaisten oikeudet on ohitettu ja miten pienilläkin toimilla haittoja voitaisiin ehkäistä ja minimoida. Selvitykseen haastatellut poronhoitajat painottivat halukkuuttaan yhteistyöhön siitä aiheutuvasta lisätyöstä huolimatta. Saamelaiselinkeinojen kanssa tehtävään yhteistyöhön ei kuitenkaan löydy selkeää protokollaa, eikä tieto puolustusvoimien toiminnasta alueella saavuta paliskuntia, jolloin toiminnan yhteensovittaminen ei onnistu. Tämä herättää ihmetystä, sillä yhteistyö hyödyttäisi myös puolustusvoimia: poromiehet tuntevat alueensa paremmin kuin muut ja heillä on alueella kulkemiseen tarvittavia kulkuvälineitä.
– Huolestuttavaa on, ettei rauhan aikanakaan toimita omien lakien pohjalta, eikä näistä asioista olla valmiita keskustelemaan Saamelaiskäräjien, Kolttien kyläkokouksen tai paliskuntien kanssa, Sanila-Aikio totesi. – Millaisen signaalin tämä lähettää meidän valtiostamme? Herää myös huoli siitä, miten huolissaan tulisi oikeuksista olla, jos joudumme joskus mahdolliseen poikkeustilaan, hän kysyi.
Viranomaisia tulisi kouluttaa
Lapin yliopiston tutkija Leena Hansen painotti, että niin perustuslaki kuin saamelaiskäräjälaki turvaavat saamelaisten oikeuksia ja velvoittavat kuulemaan saamelaisia näissäkin asioissa. Juuri voimaan tullut saamelaiskäräjälaki menee edeltäjäänsä pitemmälle. Sen 9 § sisältää viranomaisia koskevan yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteen. Hansenin mukaan ongelmana on myös se, ettei viranomaisilla ole tarpeeksi tietotaitoa tarkastella miten nämä velvoitteet vaikuttavat heidän oman sektorilainsäädäntönsä soveltamiseen.
– Tällä hetkellä puolustusvoimien saamelaiskulttuurin ja poronhoidon tuntemuksen taso riippuu yksittäisistä virkamiehistä. Siksi viranomaisten kouluttamisen tulisikin olla keskeisessä asemassa. Hansen muistutti myös perustuslain 22 §:ään sisältyvästä viranomaisia koskevasta yleisestä velvoitteesta perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen.
Taloudellista haittaa ja lisätöitä ilman korvauksia
Sotaharjoitukset vaikuttavat poronhoitoalueilla luonnon ja porojen normaaliin kiertokulkuun. Harjoituksiin sopeutuminen aiheuttaa poronhoitajille niin taloudellista haittaa, kuin lisätöitäkin. Korvauksia joutuu kuitenkin odottamaan pitkään ja koko korvaushakemusprosessi koetaan epäselväksi.
– Laissa säädetty puolustusvoimien korvausvelvollisuus perustuu pitkälti yksityiseen maanomistukseen, mikä on ongelmallista, sillä saamelaisten kotiseutualueesta suurin osa maasta on merkitty valtion omistamaksi. Siksi laissa onkin selkeä epäkohta, jonka tulkitseminen vaikeuttaa saamelaisia saamasta korvauksia, totesi Junka-Aikio.
Nato-joukoilla oli suuri harjoitus maaliskuussa 2024 Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella. Enontekiön alueella liikkui tuolloin tuhansia sotilaita ja satoja sotilasajoneuvoja. Harjoitus osoitti, että rajat ylittävästä saamelaisyhteistyöstä puuttuvat edelleen selkeät käytännöt. Norjassa voimassa olevat korvauskäytännöt ovat selkeämpiä kuin Suomessa. Valtiokonttorille lähetettyjen korvaushakemusten käsittely kestää meillä mahdollisesti jopa yli vuoden ja silloinkin päätös voi olla kielteinen. Selkeä merkitys tuntuu olevan sillä, antaako Puolustusvoimat myönteisen lausunnon harjoitusten aiheuttamasta haitasta.
– Norja on ollut Nato-jäsen jo kauan ja siellä on kokemusta harjoitusten järjestämisestä myös saamelaisalueilla. Siidojen kanssa neuvotellaan hyvissä ajoin, jotta porot tiedetään siirtää harjoitusten ajaksi pois. Haittojen lisäksi siellä korvataan harjoitusten aiheuttama lisätyö ja mahdollistetaan myös lisähenkilöiden palkkaaminen porojen ajamiseen, toisin kuin Suomessa, Sanila-Aikio kertoi.
Aslak Holmbergin mielestä tavoitteeksi tulisi ottaa yhteisen puolustuspolitiikan käytäntöjen ja linjauksien selkeyttäminen. Yhteispohjoismainen lähestymistapa olisi tärkeä: tällä hetkellä tilanne on se, että eri maissa asuvat saamelaiset ovat eriarvoisissa asemissa keskenään, totesi Holmberg.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston asettaman saamelaisten totuus- ja sovintokomission työtä. Julkaisun sisällöstä vastaa tiedon tuottaja, eikä tekstisisältö välttämättä edusta komission eikä valtioneuvoston näkemystä. Selvitys julkaistiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission julkaisutilaisuudessa 3.9.2025. Kaikki komission julkaisut ovat luettavissa ja ladattavissa valtioneuvoston julkaisuarkistossa. Tallenne on katsottavissa ja julkaisu ladattavissa myös komission verkkosivuilta.