Saamelaisilla on paljon omaa ja ainutlaatuista tietoa alueidensa vesistöistä. Tätä tietoa ei juurikaan hyödynnetä vesien ja kalakantojen hoidossa. Yksi toimiva korjausliike voisi olla saamelaisen vesistöfoorumin perustaminen kokoamaan tätä tietoa laajempaan käyttöön.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisi Inarin Sajoksessa 17.6.2025 kaksi sille valmisteltua erillisselvityskokonaisuutta: toisen liittyen Inarijärven vesistöihin ja kalastukseen, ja toisen saamelaisten kalastusoikeuksiin ja Tenojoen tilanteeseen.
Saamelaisyhteisöjen kotiseutualueellaan harjoittama kalastus on viime vuosien aikana uhanalaistunut. Yksi syy on ilmastonmuutos, mutta sen lisäksi myös turismi, luonnonvarapaine, sääntelyt ja geopoliittinen tilanne tuovat omat jälkensä vesistöalueille. Inarin alueen vesistöistä ainoastaan Näätämöjoki on kokonaisuudessaan luonnontilan kaltainen, vaikka kaikki alueen vesistöt ovat tärkeitä saamelaiselle kulttuurille ja luonnolle. Tenojoen alueella taas lohen kalastus on ollut kiellettyä vuodesta 2021 alkaen lohikantojen heikentymisen vuoksi.
Inarissa kalojen elinolot muuttuvat
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset korostuvat Inarin alueella erityisesti veden lämpötilan noustua yli 20 asteen, hapen puutteena, diatomi-levien kasvuna, paikallisena rehevöitymisenä, kutualueiden menetyksinä sekä lajiston muutoksina, toteaa dosentti Tero Mustonen.
Mustonen suositteleekin Inarin alueen vesistöjen hakemista UNESCO:n maailmanperintökohteeksi sekä saamelaisen vesistöfoorumin perustamista kokoamaan ainutlaatuista tietoa tarvittavien korjausliikkeiden tueksi. Mustosen mielestä olisi tärkeää myös rauhoittaa pienvesiä, vähentää lajien istutuksia sekä tehostaa jäte- ja muovin keräystä sekä mikromuovien seurantaa.
Tutkija Nico Alioravainen toteaa myös vesistöjen keskilämpötilojen nousseen, mutta huomauttaa, että siihen vaikuttavat myös vesistön syvyys ja veden laatu. Hellejaksot voivat kuivattaa puroja ja kalojen kutualueita, mikä on haitallista mm. lohikaloille. Jääpeitteen aika on myös lyhentynyt, mikä vaikeuttaa jään päältä tapahtuvaa talvikalastusta, mutta toisaalta pidentää avovesikautta.
– Arktisiin oloihin sopeutuneet kalat joutuvat ahdinkoon lämmön ja kuivuuden seurauksena, ja kuivina kesinä poikasten elinympäristöt jäävät kuiville, Alioravainen sanoo.
Inarijärven kaupallisesta kalastuksesta komissiolle kirjoittanut Markku Ahonen kannattaa kestävään kalastukseen panostamista tulevaisuudessa. Inarijärven kala käy kaupaksi ja kaupallinen kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Jotta tilanne jatkuisi hyvänä, tarvitaan kuitenkin jatkuvaa tutkimustietoa kalakannoista. Hän näkeekin uhkana sen, että Luonnonvarakeskus vähentää jatkuvasti resursseja tutkimuksesta, ja on sitä mieltä, että tähän pitäisi Inarissa reagoida.
Kalastusrajoitukset Tenolla uhkaavat alueen saamelaista kalastuskulttuuria
Teno ja sen lohi on ovat muodostaneet Utsjoen saamelaisväestön keskeisen olemisen edellytyksen ja ovat kiistämättä olennainen osa alueen jokisaamelaista kulttuuria. Alueen elinolot ovat perustuneet lohenkalastukseen, ja Tenojoen kalastusoikeudet ovat osa alueen kiinteistöjen varallisuutta. Teno on ollut yksi koko Euroopan tuottavimpia lohijokia, ellei jopa tuottavin. Kalakantojen luonnollinen vaihtelu 8-10 vuoden jaksoissa on kuitenkin hävinnyt. Myös Tenolle on saapunut suuria määriä kyttyrälohta. Kyttyrälohen nousua jokeen on pyritty estämään, mutta siinä ei olla vielä onnistuttu. Vieraslajin lisääntymisen vaikutuksia Tenojokeen tunnetaan huonosti.
– Ennen vuotta 2017 Tenojokeen arvioitiin nousseen maksimissaan muutamia satoja kyttyrälohia vuodessa. Vuonna 2017 niitä arvioitiin nousseen jo 5000 ja vuonna 2023 noin 170 000, toteaa Hannele Pokka.
Tenon lohen heikon tilanteen vuoksi lohen kalastus on ollut kiellettyä vuodesta 2021 alkaen. Rajoitukset alkoivat kuitenkin jo vuonna 2017, jolloin ne kohdistuivat ankarimmin kalastuskauden alkuun, eli perinteisten pyydysten käyttöön. Rajoituksia ja kieltoja on aktiivisesti protestoitu Utsjoella, myös useiden oikeudenkäyntien kautta.
– Lohenkalastusrajoituksilla ja niitä seuranneilla kielloilla on dramaattiset käytännön vaikutukset Utsjoen talouteen ja saamelaiskulttuuriin. Suurimmat vaikutukset osuvat saamelaisiin, joille perinteinen kalastus ei ole mahdollista, Pokka toteaa. – Vaikka saamelaiset omistavat pääosan Tenojoen Suomen puoleisesta osasta, valtio toimii ikään kuin kysymys olisi valtion omistamista kalastusoikeuksista.
Pokka toteaakin, että vaikka saamelaisten oikeudet kalastukseen on vuosikymmenien mittaan tunnustettu osana saamelaiskulttuuria, käytännössä nämä oikeudet ovat heikentyneet kalastuslain uudistamisten yhteydessä. Kalastusoikeus nähdään yleisoikeutena, jossa saamelaiskulttuuriin kuuluvalla kalastuksella ei ole erityisasemaa. Ylimmän Lapin kalastusalueilla tapahtuvassa päätöksenteossa taas saamelaisilla ei ole täysivaltaista jäsenyyttä.
Saamelaisia ei mainita Tenon kalastussäännössä
– Teno on tietysti kaikin puolin erityinen asia saamelaisyhteisössäkin, koska meillä on todella vahva jokisaamelaiskulttuuri ainakin toistaiseksi, totesi paneelikeskustelun aloittanut Niilo I. Aikio. – Vesipiirirajankäyntien ja toimitusten viivästymisen takia menetettiin yksi kokonainen sukupolvi jokisaamelaisia, joilla olisi ollut mahdollisuus todistaa ikimuistoisia kalastusnautintoja.
Myös Riitta Orti-Berg korostaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia Tenojoen kalastusrajoituksista puhuttaessa.
– Tenon vuosien 2024—2030 kalastussäännössä ei mainita sanallakaan saamelaisia. Ei saamelaiskulttuuria, eikä kalastuskulttuuriperinnettä. Siinä leikitellään sanoilla, ja puhutaan paikallisista ja perinteistä. Poikkeuslupia voivat hakea nykyään yhteisöt, yhdistykset ja tapahtumajärjestäjät. Jälkimmäiset voivat olla ketä vain, Orti-Berg toteaa. – Me, joilla on omaisuudensuoja ja erityisperustaiset kalastusoikeudet, emme välttämättä saa kalastuslupia. Mutta yhdistykset saattavat saada poikkeuslupia. Näin kävi viime vuonna. Saamelaiskulttuuriin perustuvia kalastusmuotoja ei mainita.
Heikki Nikula huomauttaa, että myös Inarissa perinteiden siirtämiseksi nuoremmille polville on jatkuvasti tehtävä töitä. Inarissakin kalastusoikeudet poistettiin taimenten nousupaikoista. – Vasta puolitoista vuotta myöhemmin sen todettiin rikkoneen alkuperäiskansaoikeutta. Nikulaa huolestuttaa myös luonnonkalan tila, kun taimenkin alkaa mennä enemmän istutuskantaan.
– Inarinsaamelaiset ovat aina harjoittaneet kalastusta, ja sillä on ollut suuri merkitys alueella, sanoo kalastusmestarina työskennellyt Veikko Aikio. Kalakannoissa on Aikion mukaan nyt nähtävissä selviä muutoksia. – Esimerkiksi Iijärvellä ei ollut ennen ahvenia, mutta nyt niitä on. Sen lisäksi viime talvi oli erityisen huono taimentalvi. Taimen tuntuu jopa kadonneen järvestä. Sitä ei kuitenkaan ole voitu kalastamalla kadottaa, joten muutos ihmetyttää.
Tero Mustosen, Nico Alioravaisen ja Markku Ahosen artikkelikokoelma ”Inarin vesien tila ja Inarijärven kalastus saamelaisten ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta” ja Hannele Pokan erillisselvitys ” Saamelaisten kalastusoikeuksien kehityspiirteitä” julkaistiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission julkaisutilaisuudessa Inarin Sajoksessa 17.6.2025. Julkaisut ovat luettavissa ja ladattavissa valtioneuvoston julkaisuarkistossa. Tallenne on katsottavissa ja julkaisu ladattavissa myös komission verkkosivuilta.