Koltansaamen kielen elvytykseen tarvitaan Suomessa huomattavasti lisää paitsi resursseja, myös tapahtuneen tunnustamista, ymmärtämistä ja anteeksipyytämistä, totesivat asiantuntijat Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle valmistellun kolttasaamelaisia koskevan selvityksen julkaisutilaisuudessa keskiviikkona 4. joulukuuta.
Tutkijat Taarna Valtonen ja Markus Juutinen ovat laatineet Kolttasaamelaisten yhteisöjen kieli- ja koulutustilanne 1850-luvulta 2020-luvulle -selvityksen, joka avaa koltansaamen kielen kehityksen vaiheita sekä tarjoaa arvokasta tietoa kielen historiasta ja nykytilasta kaikkiaan 174 vuoden ajalta. Julkaisutilaisuuteen osallistui Teamsin välityksellä yli 60 henkilöä. Selvitys herättää suurta kiinnostusta, sillä kyseessä on ensimmäinen kattava katsaus aiheeseen.
Kolttasaamelaisia on sulautettu valtaväestöihin jo vuodesta 1905 lähtien
Selvityksen mukaan koltansaamen kieli oli aina 1920-luvulle asti kaikkien kolttasaamelaisten yhteisöjen pääasiallinen kieli sekä Venäjällä että Norjassa. Sen jälkeen kolttasaamelaisia on kuitenkin sulautettu valtakulttuureihin niin Venäjällä ja Norjassa kuin Suomessakin sen jälkeen, kun kolttasaamelaisista tuli Suomen kansalaisia vuonna 1920.
Norjassa assimilaatiopolitiikka alkoi ensimmäisenä jo vuonna 1905, kun maassa määrättiin norjankielinen koulupakko.
– Esimerkiksi Näätämössä kolttasaamelaiset lapset joutuivat Fossheimin asuntolakouluun, jossa opetus tapahtui kahdeksan vuoden ajan yksinomaan norjaksi. Tämä katkaisi koltan kielen käytön ja siirtymisen, Markus Juutinen kertoi julkaisutilaisuudessa.
Suomen Petsamossa kolttasaamelaisia alettiin assimiloida valtaväestöön ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla suomalaisen koululaitoksen kautta. Lasten suomalaistaminen jatkui oppivelvollisuuslain vastaisesti myös toisen maailmansodan ja evakon jälkeen 1940-luvulla suomenkielisissä kouluissa Inarissa.
Venäjällä kolttasaamelaisiin kohdistuva assimilaatiopolitiikka sai alkunsa Stalinin vainoissa vuonna 1937.
Koltansaame kamppailee edelleen olemassaolostaan kaikissa maissa
Tänä päivänä koltansaamen puhujien määrä on pieni, vain noin 300 ihmistä. Heikoin tilanne on Venäjällä, missä kielellä on vain yksittäisiä puhujia, se ei enää siirry uusille puhujille, ja yhteisö on hajallaan.
Norjassa paikallismurteiden viimeiset puhujat menetettiin vuosina 1981 ja 2016. Positiivista kehitystä on kuitenkin tapahtunut 2010-luvulta lähtien esimerkiksi Näätämön kolttasaamelaismuseon (Äʹvv) perustamisen myötä. Koltansaamella ei kuitenkaan ole vieläkään virallista statusta lainsäädännössä, eivätkä lapset ole oikeutettuja esimerkiksi omakieliseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen, toisin kuin pohjois-, etelä- ja luulajansaamenkieliset lapset.
Suomessa koltansaamen tilanne on parantunut 1970-luvulta lähtien, jolloin kielelle laadittiin kirjakieli ja Sevettijärvellä aloitettiin kielen opetus. Myöhemmin kielenelvytystoimia on laajennettu muun muassa kielipesätoimintaan ja yliopisto-opetukseen. Koltansaame on vähitellen saanut uusia eri-ikäisiä puhujia. Viimeisimpänä suurena edistysaskeleena Ivalossa alkoi syksyllä 2024 esiopetus, jossa suurin osa opetuksesta tarjotaan koltansaameksi.
Riittävät resurssit ja psykososiaalinen tuki kielenelvytyksen tukipilareina
Koltansaamen elvytys kamppailee kuitenkin edelleen perustavanlaatuisten haasteiden kanssa myös Suomessa. Kolttasaamelaisten kielelliset oikeudet eivät toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lisäksi oppimateriaaleista ja pätevistä koltansaamenkielisistä opettajista on huutava pula aina varhaiskasvatuksesta yliopistoon.
Koltansaamen elvyttäminen edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä ja pitkäjänteistä valtion tukea. Selvityksen viesti on selvä: Suomen valtion on turvattava kielen tulevaisuus. Ensimmäisenä olisi korjattava lainsäädäntöä.
- Suomessa huutavin ongelma on tällä hetkellä se, että lainsäädäntö on vanhentunutta erityisesti koltansaamen näkökulmasta, koska kielilainsäädäntö ei tunnista kielenelvytyksen tarvetta eikä siihen liittyviä tukitoimia, totesi Taarna Valtonen.
Selvityksessä annetaan Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle suosituksia kolttasaamelaisten kieli- ja koulutustilannetta parantavista toimista. Selvityksen mukaan komission olisi muun muassa vaadittava Suomen valtiota ottamaan vastuu kouluissa harjoitetusta assimilaatiopolitiikasta ja pyytämään sitä anteeksi kolttasaamelaisilta. Lisäksi valtion tulee varmistaa koltansaamenkielisen opetuksen jatkuminen ja saavutettavuus sekä resurssit ammattimaiselle kielensuunnittelulle ja saamen kielilain toteutumiselle viranomaisissa.
Kolttakulttuurisäätiön asiamies Anna-Katariina Feodoroff painotti julkaisutilaisuudessa viranomaisten aktiivisuuden tärkeyttä kielilain toteuttamisessa.
– On tärkeää, että lainsäädäntöä toteuttavat paikalliset tahot tunnistavat kolttasaamelaisten erityisen tilanteen – jotta niiden, joille oikeudet kuuluvat, ei tarvitse niitä itse vaatia, vaan ne tarjotaan heille automaattisesti, Feodoroff huomautti.
Tilaisuudessa nousi keskusteluun myös ajatus kielikeskusmallin hyödyntämisestä koltansaamen elvyttämisessä. Esimerkiksi Norjassa toimii toistakymmentä saamen kielikeskusta eri puolilla maata.
“Selvitys auttaa ymmärtämään kielitraumojamme”
Julkaisutilaisuus herätti puhujissa vahvoja tunteita. Kolttasaamelaisten yhteisöä painavat syvät kielitraumat, joille nyt julkaistu selvitys tarjoaa juurisyitä.
Lapin hyvinvointialueen koltansaamen kielityöntekijä Anna Lumikivi kuvaili selvitystä silmiä avaavaksi.
- Selvitys toi hyvin näkyväksi sen, miksi kielen siirtyminen on katkennut niin laajalti, miksi kieltä on henkisesti niin vaikea ottaa takaisin aikuisena ja miksi me arastelemme puhua keskenämme koltansaamea, kun paikalla on joku, joka ei osaa kieltä. Meille on opetettu, että koltansaame on vaikeaa, ja me olemme uskoneet sen. Selvitys auttoi ymmärtämään, miksi meillä on niin voimakkaita kielitraumoja, Lumikivi pohti.
Saamen kielikaltion koltansaamen neuvonantaja ja Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Tauno Ljetoff yhtyi Lumikiven ajatuksiin ja kiitti tekijöitä tärkeästä työstä.
- Selvitys avaa paljon asioita, joita aikaisemmat sukupolvet eivät ehkä ole meille kertoneet – mistä mikäkin johtuu. On järkyttävää, kuinka systemaattista kielen ja kulttuurin tuhoaminen on ollut. Tämä on ansiokas ja kattava selvitys, josta haluan kiittää tekijöitä erittäin lämpimästi.
Kolttasaamelaisten yhteisöjen kieli- ja koulutustilanne 1850-luvulta 2020-luvulle -selvityksen lähteinä on käytetty aikaisempia tutkimuksia ja muita kirjallisia lähteitä, arkistoäänitteitä sekä tutkijoiden omia haastatteluita ja havaintoja. Selvitys on luettavissa Valtioneuvoston nettisivuilla.
Julkaisutilaisuuden tallenne on katsottavissa Youtubessa. Komissio kiittää osanottajia hyvästä keskustelusta!
Yle Sápmi 4.12.2024:
https://yle.fi/a/74-20128944 ja https://yle.fi/a/74-20129138
Selvitys on osa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvitysten sarjaa. Komission tehtävänä on selvittää saamelaisten kokemaa syrjintää ja assimilaatiota sekä tuoda esiin keinoja sovinnon rakentamiseksi alkuperäiskansa saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Tiedot komissiolle valmistelluista selvityksistä löytyvät verkkosivuilta https://sdtsk.fi/julkaisut/.
Seuraavat komissiolle valmistellut erillisselvitykset käsittelevät saamelaista poronhoitoa Suomessa. Tutkijoiden Anne-Maria Maggan ja Oula-Antti Labban laatimat selvitykset julkaistaan maanantaina 16.12. Rovaniemellä järjestettävässä tilaisuudessa.