Kolttasaamelaisten historia on ollut usein toisten, etenkin valtaapitävien, motiivien määrittelemää kertomusta. Irja Jefremoffin saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle valmistelema erillisselvitys nostaa esille kolttasaamelaisten omat kertomukset. Se tarjoaa historiallisen pitkittäisleikkauksen kolttasaamelaisen kulttuurin elinvoimasta ja vaiheista.
– Selvityksessä kuuluu kolttasaamelaisten oma ääni, ja oli tärkeää, että työn teki ihminen, joka on elänyt vuosikymmeniä yhteisössä. Se tuo selvityksen lähelle meitä, ilman ulkopuolista katsontaa, kommentoi kolttasaamelaisen kulttuurin parissa työskentelevä Mari Gauriloff.
– Kolttasaamelaiset ovat kärsineet jo tarpeeksi, ja toivon että suvaitsevaisuus ja ymmärrys heitä kohtaan kasvaa, sanoo Jefremoff. Selvitys lähtee liikkeelle 1800-luvulta, ja seuraa Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän kolttasaamelaisten siidojen ja niiden asukkaiden ja jälkipolvien kohtaloita. Selvitys seuraa jälkipolvia aina sotien ja evakkojen läpi, pohjoiseen paluun ja tuskalliseen uuden kotiseudun haun kautta sopeutumiseen muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kirjallisten materiaalien lisäksi Jefremoff on käyttänyt selvityksessään omia haastattelujaan, joita hän on kerännyt vuodesta 1972 lähtien aina nykyaikaan asti. – Kun minulta kysytään, kauanko tähän työhön on mennyt aikaa, olen todennut että vähän yli 50 vuotta, hän sanoo.
Kolttasaamelainen kulttuuri ja omanarvontunto on säilynyt useiden vaikeiden vaiheiden läpi. Asuttamisen merkkivuosien yhteiset juhlat tuovat yhteisön yhteen säännöllisin väliajoin. Kulttuurin erityispiirteet, taidot, tanssit ja leuʹdd elävät edelleen. Toisaalta viime aikoina esimerkiksi erilaiset vanhojen esineiden palautukset ovat herättäneet muistoja myös vanhemmissa sukupolvissa, ja olleet koko yhteisölle elähdyttäviä hetkiä.
– On tärkeää, että vanhemmat sukupolvet kertovat ja opettavat meille nuorille meidän historiaamme. On tärkeää siirtää tietoa meille, että me voimme siirtää sitä taas edelleen tuleville sukupolville, sanoo Kolttakulttuurisäätiön hallituksen jäsen Jasmin Semenoff.
Jefremoffin selvityksessä tehdään myös ehdotuksia totuus- ja sovintokomissiolle. Niissä painottuvat etenkin tarve pysyville työpaikoille, ei jatkuville projektiluontoisille opetus- ja kulttuurityön rahoituksille. Jefremoffin mukaan myös ikimuistoisen hallintojärjestelmän toiminnallisia ja taloudellisia resursseja pitäisi vahvistaa. Lisäksi luonnon tilan säilyttämisestä huolehtiminen on tärkeä osa kulttuurin ja perinnetiedon vaalimista.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Elina Kahla painotti julkaisutilaisuudessa sitä, miten tärkeää totuus- ja sovintokomission työ on kaikille tuleville sukupolville, aina saamelaisista yhteisöistä suomalaisille. – Sen lisäksi että kuullaan niitä, jotka ovat kärsineet, on tärkeää, että tämänkaltaisten töiden kautta historia tulee tiedostettua, eikä vastaavia asioita enää tulevaisuudessa suvaita. Tärkeää myös antaa kunniaa tälle työlle, sillä tämä on kaukonäköisen visionäärin työ.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisi 20.8. Inarissa komissaari Irja Jefremoffin selvityksen Itäsaamelainen kulttuuriperintö nostaa omanarvontuntoa.
Jefremoffin lisäksi tilaisuudessa olivat keskustelemassa Kolttakulttuurisäätiön hallituksen jäsen Jasmin Semenoff, Suõnn ry:n toiminnanjohtaja Mari Gauriloff, ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Elina Kahla.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston asettaman saamelaisten totuus- ja sovintokomission työtä. Julkaisun sisällöstä vastaa tiedon tuottaja, eikä tekstisisältö välttämättä edusta komission eikä valtioneuvoston näkemystä. Selvitys julkaistiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission julkaisutilaisuudessa Inarin Sajoksessa 20.8.2025. Kaikki komission julkaisut ovat luettavissa ja ladattavissa valtioneuvoston julkaisuarkistossa. Tallenne on katsottavissa ja julkaisu ladattavissa myös komission verkkosivuilta.