Alkuperäiskansaoikeuksissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä viimeisten vuosikymmenien aikana. Kehitystä on tapahtunut sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Kolttalaki on kuitenkin jäänyt kehityksestä jälkeen, totesivat kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff ja poliitikko Tiina Sanila-Aikio kolttasaamelaisten asioita käsittelevien erillisselvitysten julkaisutilaisuudessa Inarissa 20.8.
– Kehitystä on tapahtunut niin kansainvälisessä alkuperäiskansaoikeudessa kuin kansallisestikin esimerkiksi tuomioistuinratkaisujen kautta, totesi Tiina Sanila-Aikio. – Kolttalain kohdalla erityisesti kuulemisvelvollisuutta käsittelevä pykälä on osoitus jälkeen jääneestä osallistamisen muodosta, joka pitäisi saada ajan tasalle. Suomi on sen verran kolttasaamelaisille velkaa. Jos halutaan, että kolttasaamelainen kansa kyläkokouksineen siirtyy eteenpäin, nämä asiat pitäisi korjata pian, sanoi Sanila-Aikio.
Samalla linjalla oli kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff, joka toivoi kolttasaamelaisten kuulemisen muuttamista yhteistoimintaneuvotteluiksi. Tämä olisi keskeisin tapa, jolla vahvistettaisiin kyläkokouksen roolia ja päästäisiin FPIC-periaatteen mukaiseen tilanteeseen. – Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kyläkokouksen hallinnon roolia pitäisi samalla vahvistaa ja parantaa. Sen asemasta tulisi tehdä itsenäisempi ja vahvempi, eikä ajatella sitä vain ELY-keskuksen tai muiden viranomaisten jatkeena. Tämä on asia, jota kyläkokous on lähtenyt edistämään, Feodoroff kertoi.
”Koltta-alueiden luonnonvaroista ei saa tehdä kansainvälistä kauppatavaraa”
Tutkija Taarna Valtonen piti tärkeänä, että kolttasaamelaiset nähtäisiin aktiivisina toimijoina ja sopeutujina. – Kolttasaamelaisten oma aktiivisuus uuden maan kansalaisina Suomessa on huonosti tutkittua ja puutteellista. Myös tutkimusvääristymiä on havaittavissa: elinkeinojen tutkimuksessa on vääristymiä eri siidojen välillä, ja monet stereotypiat toistuvat tutkimuksesta toiseen. Näitä ovat esimerkiksi käsitys homogeenisistä yhteisöistä, sekä käsitykset poronhoidon ja palkkatöiden roolista kolttien elämässä.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission julkaisutilaisuuden panelistit pohtivat myös miten valtion ja kolttasaamelaisten suhteet ovat muuttuneet. Valtonen ja Juutinen kuvailevat katsauksessaan Petsamon ajalla vallinnutta arvojärjestelmää ”merkantilistis-kolonialistis-rasistiseksi”, jonka mukaan ihmisten arvo, kohtelu ja oikeudet riippuivat heidän etnisyydestään ja sen arvostuksesta sekä heidän elämäntapansa hyödyllisyydestä suhteessa valtion resurssipolitiikkaan. Tämä järjestelmä arvotti saamelaiset ja etenkin kolttasaamelaiset arvojärjestelmän pohjimmaiseksi. Valtiolle kolttasaamelaiset eivät olleet prioriteetti, vaan Petsamo kiinnosti ensisijaisesti sen luonnonvarojen takia. Teollisten luonnonvarojen käytön tehostaminen vaikuttaa olleen selkein tavoite, ja lähes kaikki rakentaminenkin tehtiinkin pitkälti teollisten elinkeinojen ehdoilla.
Feodoroff totesi, että suuressa kuvassa tarkasteltuna historiallinen suhtautuminen saamelaisten ja kolttasaamelaisten oikeuksiin tuntuu elävän myös tänä päivänä. – Suonikylässä puhuttiin luonnon rikkauksista, mutta nykyään tästä puhutaan hieman kaunistellen ja puhutaan luonnonvaroista. Se, että on olemassa luontoa ja luonnonvaroja on kuitenkin meidän kulttuurillemme elinehto, eikä niistä pitäisi tehdä vain kansainvälistä kauppatavaraa.
– Jos EU-tasolla todetaan, että tarvitaan kobolttia, niin siinä vaiheessa tuntuu olevan ihan sama mitä kyläkokoukset sanovat. Meidän yli käytännössä kävellään. Valtiolle olisi pieni mutta tärkeä asia ymmärtää ja antaa kulttuurille ja elinkeinoille tilaa ja turva, Feodoroff painotti.
– Monet yhteisön kokemat haasteet sopivat asuttajakolonialismin termin alle. Monesti kun puhutaan maaoikeuksista ja alueista, niin keskustelussa nousee esiin huoli siitä miten taataan, että kaikki kansalaiset pääsisivät käyttämään näitä alueita, eivätkä vain kyseisen siidan perilliset, Sanila-Aikio totesi. Sanila-Aikio piti yhtenä saamelaisten totuus- ja sovintokomission tärkeimmistä tehtävistä tuoda esille valtaa pitäville, että toistamme edelleen samoja asioita kuin ennenkin, vaikka hyvääkin kehitystä olisi tullut, hän jatkoi.
Sotien jälkeinen lainsäädäntö jäädytti kehittämismahdollisuudet pitkäksi aikaa
Sonja Tanhuan osaselvitys käsittelee aikaa, jolloin luotiin perusta kolttasaamelaisia koskevalle erillislainsäädännölle sekä vakiinnutettiin kolttien kyläkokouksen ja valtion väliset viralliset suhteet. Ajanjaksoa 1955‒1985 värittävät muuttuvaan toiminta- ja kulttuuriympäristöön sopeutuminen, päällekkäisten traumojen syntyminen ja käsittely sekä kielen ja kulttuurin katoamisen uhka.
– Uudelle koltta-alueelle laadittu kolttasaamelaisia koskeva lainsäädäntö takasi lähtökohtaisesti jokaiselle Petsamosta evakuoidulle kolttasaamelaiselle perheelle yhtäläiset elinolot. Samalla lainsäädäntö kuitenkin jäädytti kolttasaamelaisten tulotason sekä alueen kehittämismahdollisuudet, Tanhua toteaa.
– Lainsäädäntö ei monien uudistusten jälkeenkään mahdollistanut tasa-arvoisia edellytyksiä esimerkiksi elinkeinojen kehittämiseen ja elintason nostamiseen. Se myös lisäsi alueen kolttasaamelaisen väestön sisäistä eriarvoisuutta: lainsäädäntö jakoi heidät kolttaetujen piiriin kuuluviin kolttasaamelaisiin ja niihin, jotka eivät päässeet näihin etuihin osallisiksi.
Darija Semenojan selvitys käsittelee kolttasaamelaisten elinolosuhteiden ja elinkeinojen kehittymistä koltta-alueella nykyisen kolttalain voimassaoloaikana eli vuodesta 1995 nykyaikaan. Selvitys sisältää erillislainsäädännön ja avustus- ja lainajärjestelmien käsittelyn lisäksi myös mm. laajan prosessikuvauksen kolttalain mukaisesta asuinrakentamisesta, jonka Semenoja toivoo toimivan tukena yhteisölle myös tulevaisuudessa.
Semenojan selvitys tuo ilmi, kuinka kolttalaki on sinänsä toimiva, mutta ongelmia ja kehitettävää on etenkin siinä, miten viranomaiset sitä soveltavat käytäntöön.
”Kyläkokous on toimeenpannut itsemääräämis- ja osallistumisoikeutta läpi vuosisatojen”
– Tämä selvitys on paketti, joka jokaisen, etenkin jokaisen päättäjän tulisi lukea, Feodoroff totesi. Hän kuvaili selvityskokonaisuutta kattavaksi katsaukseksi Suomen itsenäisyyden ajan kolttasaamelaisten ja valtion sekä viranomaisten suhteesta. Samalla se on kattava katsaus kolttien kyläkokouksen ikiaikaisen hallintojärjestelmän kehityksestä.
Samaa mieltä oli Sanila-Aikio, jonka mukaan kokonaisuus osoittaa kuinka eri selvitysten käsittelemiä aikakausia nivoo yhteen nimenomaan Kolttien kyläkokous, joka on ainutlaatuinen ja nerokas järjestelmä. – Kyläkokous on käytännössä toimeenpannut kolttasaamelaisten itsemääräämisoikeuden ja osallistumisoikeuden kysymyksiä läpi vuosisatojen, mukaan lukien näiden erittäin kovien vuosikymmenien, Sanila-Aikio sanoi.
Lapin ELY-keskusta julkistamistilaisuudessa edustanut Hannu Linjakumpu ja maa- ja metsätalousministeriön terveiset tuonut Laura Jänis näkivät selvityskokonaisuuden mittavana tietopakettina myös jatkoa ajatellen.
– Kolttalait ja asetukset ovat määritelleet käytäntöä ja tekevät niin edelleen, Linjakumpu aloitti. Hänen mukaansa on tärkeää myös huomata, että laintarkastuksia on tehty useaan otteeseen ja ongelmakohtia pyritty parantamaan. – Yhteiskunta ja maailman meno kuitenkin muuttuu, ja haasteena on varmistaa, että kolttalaki pystyy vastaamaan niihin tarpeisiin, joita yhteisöllä nykyään on, Linjakumpu totesi. – Kun historian painolasti on kertautunut vuosikymmenien mittaan ja kun sitä peilataan nykyhetkeen, niin odotuksia on paljon, ja herääkin kysymys pystytäänkö niihin vastaamaan.
Jänis huomautti, että kokonaisuutena kolttalaki on laaja ja sen kehittäminen vaatii aikaa ja tahtoa. Se tarvitsisi myös hyvän esivalmisteluprosessin, jota ei vielä tällä hetkellä ole käynnissä. – Tässä pitää varmistaa FPIC-periaatteiden toteutuminen. Lakia ei voida lähteä uudistamaan vain ministeriötasolla, vaan se pitää tehdä yhdessä kolttasaamelaisten kanssa alusta lähtien.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisi 20.8. Inarissa selvityskokonaisuuden, joka käsittelee kolttasaamelaisten suhdetta Suomen valtioon ja sen hallintorakenteisiin. Kolttasaamelaiset yhteisöt ovat joutuneet sopeutumaan kolmen valtion rakenteisiin, rajankäynteihin ja rajojen vetämiseen, jotka eivät ole vastanneet paikallisten todellisuutta. Selvityksissä käsitellään sekä kolttasaamelaisten yhteisöjen ja Suomen hallintorakenteiden pitkää historiaa itsenäisen Suomen aikana, kuin myös sitä, millaiseksi kolttasaamelaisten asema on muotoutunut suomalaisessa yhteiskunnassa.
Selvityskokonaisuuden ovat kirjoittaneet vanhempi tutkija, dosentti Taarna Valtonen; koltansaamen yliopistonlehtori, filosofian tohtori Markus Juutinen; filosofian tohtori Sonja Tanhua ja diplomi-insinööri Darija Semenoja. Selvitysten tekijöiden lisäksi tilaisuudessa olivat keskustelemassa kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff, poliitikko ja koltansaamen kielen ja kulttuurin työntekijä Tiina Sanila-Aikio, Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Laura Jänis sekä Lapin ELY-keskuksen maaseutu ja energia -yksikön päällikkö Hannu Linjakumpu.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston asettaman saamelaisten totuus- ja sovintokomission työtä. Julkaisun sisällöstä vastaa tiedon tuottaja, eikä tekstisisältö välttämättä edusta komission eikä valtioneuvoston näkemystä. Selvitys julkaistiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission julkaisutilaisuudessa Inarin Sajoksessa 20.8.2025. Kaikki komission julkaisut ovat luettavissa ja ladattavissa valtioneuvoston julkaisuarkistossa. Tallenne on katsottavissa ja julkaisu ladattavissa myös komission verkkosivuilta.