Komissio kuunteli tenolaisten huolia lohenpyynnin ollessa kiellettyä jo kolmatta vuotta.
Lohenkalastus on Tenon ja sen sivuvesistöjen varsilla asuvien saamelaisten elämän, talouden ja kulttuurin kivijalka, joka on kestänyt murenematta tuhansien vuosien ajan. Lohenkalastus merkitsee Tenon vesistön asukkaille sekä taloudellista toimeentuloa, perinnetietojen ja –taitojen ylisukupolvista jatkuvuutta, että oman identiteetin perustaa. Kaikki tämä on nyt uhattuna lohikantojen huvettua olemattomiin. Lohen pyynti on kielletty jo kolmantena vuotena peräkkäin.
Tenon Aittasuvannossa (Áitesavvon) Utsjoella 23.-24.5. järjestetyssä seminaarissa haettiin vastauksia kipeisiin kysymyksiin. Miksi Tenon lohikannat eli Atlantin lohikannat ovat pienentyneet niin hurjasti kuin ovat? Löytyykö syyllinen tilanteeseen mereltä, jossa kalastetaan isoilla aluksilla ja saaliiksi eksyvät myös Atlantin lohet? Vai ovatko syyllisiä lohia merellä saalistavat muut eläimet kuten hylkeet, jotka ovat nyt suojelun piirissä? Mikä on ympäristömyrkkyjen osuus kadossa? Mitä merellä tapahtuu, kysyivät monet.
Seminaarin keskustelut kulkivat kalastusta koskevista määräyksistä, Norjan ja Suomen välisistä sopimusneuvotteluista saamelaisia koskeviin perus- ja ihmisoikeuksiin, omistusoikeuksiin sekä kysymyksiin saamelaisten perinteisen tiedon merkityksestä lohikantojen sääntelyssä. Molemmin puolin Tenoa asuneet saamelaiset ovat pitäneet kalastusvesistään ja kalakannoistaan huolta perinteidensä ohjaamina aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Monet näkevät ongelmien alkusyynä sen, ettei paikallisten saamelaisten ääntä ole kuunneltu, eikä kalastusoikeuksien omistajilla ole päätösvaltaa.
– Kun Tenon asioista neuvotellaan, pitäisi kaikilla osapuolilla olla todellista vaikutusvaltaa, totesi saamelaisten totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka seminaarissa pitämässään alustuksessa. Hän muistutti siitä, että kalavesien omistajia ovat osakaskunnat eli yksityiset, pääasiassa saamelaisten omistamat tilat.
Neuvottelujärjestelmä on tehty sellaiseksi, ettei siinä oteta huomioon kalastusoikeuksien omistajien ääntä. Biologien ja kalatutkijoiden rinnalla neuvotteluissa pitäisi asiantuntijoina olla myös saamelaisten nimeämiä alkuperäiskansaoikeuksien ja perinteisen tiedon asiantuntijoita, sanoi Pokka.
Pokka ehdotti, että Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajaksi tulisi nimetä Utsjoen kalastusalueen ja Saamelaiskäräjien yhteisesti nimeämä henkilö.
Pokan ajatuksia neuvotteluvaltuuskunnan kokoonpanosta kiiteltiin useissa puheenvuoroissa. Vetsikon osakaskunnan jäsen Anne Nuorgam pohti mahdollisuutta viedä vesialueiden ja kalastusoikeuksien omistajien sivuuttaminen Maa- ja metsätalousministeriön johtamissa neuvotteluissa oikeuskanslerin selvitettäväksi.
Seminaarin puheenvuoroissa viitattiin lukuisia kertoja korkeimman oikeuden vuonna 2022 antamaan päätökseen, jolla luvattomasta kalastuksesta Tenon sivujoissa syytettyinä olleet saamelaiset vapautettiin syytteistä. Päätöstä pidetään erityisen merkittävänä sen takia, että siinä noudatettiin Suomen perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvattua oikeutta omaan kulttuuriin. Päätös tarkoitti sitä, että kalastus katsottiin merkittäväksi osaksi jokisaamelaisten kulttuuria.
Seminaarin Tenon vesistön oikeuksista ja erityispiirteistä järjestivät Suomen ja Norjan saamelaiskäräjät sekä Deanu čázadaga guolástanhálddahus (TF, Tenon vesistön kalastushallinto Norjassa). Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio osallistui seminaariin ja valmistautui samalla kesäkuun alussa eri puolilla saamelaisaluetta käynnistyviin saamelaisväestön kuulemisiin.
Teksti Ulla Aikio-Puoskari
Kuvat Eeva Mäkinen
Lue lisää:
Seminaari Tenon vesistön oikeuksista ja erityispiirteistä Utsjoella 23.-24.5.2023