Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio järjesti viimeisen tilaisuutensa 16.12. saamelaisten kotiseutualueella, Inarin Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa. Päivä kokosi yhteen komission työn äärelle laajan joukon saamelaisyhteisön edustajia, kulttuuritoimijoita ja kansalaisyhteiskunnan ääniä. Saamelaisten viesti valtion päättäjille oli selvä: pelkkä anteeksipyyntö ei riitä, nyt tarvitaan konkreettisia tekoja.
Tilaisuus alkoi kakkukahveilla ja dokumenttielokuvilla, jotka kuvasivat saamelaista elämää ja elinkeinoja nykymaailman haasteiden edessä. Aslak Palton ja Ville-Riiko Fofonoffin teos Poro – saamelainen elinkeino muuttuvassa maailmassa toi esiin saamelaisen poronhoidon kokemia nykypäivän haasteita. Hans, Nilla ja Aura Pieskin ja Arttu Niemisen dokumentti Čáhcegátteolbmot taas kuvasti Tenon jokisaamelaisen kulttuurin ahdinkoa. Tilaisuudessa esillä ollut Juha Länsmanin valokuvanäyttely tarkastelee saamelaisten kotiseutualueen muuttuvaa luontoa ja sen kerrostunutta muistia.
Komissio esitteli työnsä tuloksia ja tilaisuudessa kuultiin komissaarien, sihteeristön ja saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön Uvjan puheenvuorot. Komissaarit Hannele Pokka, Heikki Paltto, Irja Jefremoff, Anni-Siiri Länsman ja Kari Mäkinen kiittivät ja kiittävät etenkin kaikkia niitä noin 400 saamelaista, jotka tulivat rohkeasti kuultaviksi ja mahdollistivat tämän tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun alkamisen.
Myös komission sihteeristön pääsihteeri Ulla Aikio-Puoskari, sekä suunnittelijat Inari Alanko, Aslak Uula Länsman, Mervi Semenoff, Heli Aikio ja Mira Pohjanrinne jakoivat ajatuksiaan tärkeän työn päättymisestä. Myös sihteeristön puheenvuoroista paistoi läpi suuri kiitollisuus. Sihteeristö kiitti ja kiittää saamelaisia yhteisöjä siitä luottamuksesta, jonka olemme työllemme saaneet, sekä kaikesta siitä tuesta, mitä eri tahot ovat työlle vuosien aikana antaneet.
Uvjan tärkeä toiminta jatkuu vielä komission toimikauden päättymisen jälkeenkin, ja yksikkö jatkaa saamelaiskulttuurin mukaisen matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tarjoamista saameksi ja suomeksi. Uvjan työntekijät Heidi Eriksen, Lahja Eriksen, Henna Lehtola ja Kaarin West kiittivät myös komissiota tämän ison työn loppuun saattamisesta. Uvja painotti puheessaan, että yksikköön voi olla yhteydessä aina, kun jokin asia vaikuttaa hyvinvointiin ja siitä haluaisi puhua luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.
Uvjan työntekijöiden kanssa voit puhua myös jatkossa siitä, mikäli totuus- ja sovintokomission työ on herättänyt sinussa vaikeita muistoja ja tunteita.
Paneelikeskustelu, jota moderoi Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski, toi esiin monipuolisia näkökulmia komission työn päättyessä. Panelisteina olivat Anni-Sofia Niittyvuopio (Badje-Deanu Sámit rs), Petra Laiti (Saamelaisneuvosto), Ristenrauna Magga (Sámi Soster rs), Niila-Juhán Valkeapää (Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto), Jasmin Semenoff (Kolttakulttuurisäätiö), Mika Saijets (Sámi Giellagáldu), Tiina Sanila-Aikio (Saamelaispaliskunnat ry) sekä duojár Birit Tornensis (Studio Tornensis).
Päällimmäisenä panelistien puheenvuoroista nousi esiin huoli siitä, että valtio päättäisi sovintoprosessin pelkkään anteeksipyyntöön, ja konkreettiset toimet saamelaiskulttuurin ja kielten turvaamiseksi jätettäisiin huomiotta. Panelistit olivatkin yksimielisiä siitä, että valtionhallintoon pitäisi saada saamelaisasioita koordinoiva toimija, ja saamelaisen valtiosihteerin nimittäminen sai kannatusta kaikilta keskustelijoilta.
Sovintoprosessin etenemisen kannalta panelistit pitivät tärkeänä, että komission asettajatahot aloittavat pikimmiten yhteistyössä keskustelut komission toimenpide-esitysten toteuttamiseksi. Erityisen tärkeänä panelistit pitivät, ettei Saamelaiskäräjiä tai Kolttien kyläkokousta sivuuteta, kun esityksiä arvioidaan valtionhallinnon puolesta. Ristenrauna Magga painotti, että prosessin seuraavassakin vaiheessa on tärkeää kuulla laajasti myös saamelaista kansalaisyhteiskuntaa poliitikkojen lisäksi.
Saamelaisen kansalaisyhteiskunnan kuuleminen olisi tärkeää myös siksi, että raportin laajuudesta huolimatta esityksiin olisi voinut lisätä myös tarkentavia esityksiä. Esimerkiksi duojár Birit Tornensis nosti esille sen, että vaikka saamelainen perinnekäsityö sisältyy myös luonnollisesti elinkeinoihin ja immateriaalioikeuksiin liittyviin esityksiin, on tärkeää, että perinteen tärkeys ja erityistarpeet muistetaan muista elinkeinoista neuvoteltaessa. Anni-Sofia Niittyvuopio ja Niila-Juhan Valkeapää muistuttivat, että myös saamelaisnuorille tulisi antaa mahdollisuus osallistua jatkoneuvotteluihin.
Saamelaiskulttuurin ja kielten tulevaisuuden turvaaminen ei kuitenkaan onnistu, jos saamelaisilta riistetään oikeudet perinteisten elinkeinojen tarvitsemiin maihin ja vesiin, muistutti Tiina Sanila-Aikio. Petra Laiti jatkoi, että maaoikeudet liittyvät vahvasti kielien ja kulttuurin turvaamiseen. Samaa mieltä oli myös Mika Saijets, jonka mukaan perinteisten elinkeinojen turvaaminen suojelee myös saamen kieliä, ja toisinpäin. Laiti lisäsi, että hänen mukaansa ainoa kunnollinen tapa edistää saamelaisten oikeuksia kansana on uudelleenrakentaa yhteyksiä valtioiden rajojen yli. Hänen mukaansa konkreettinen tapa ”rakentaa rajoja alas” on puhua saamea. Jasmin Semenoff muistutti, että tärkeää on myös, että kun jatkossa pohditaan, miten turvataan saamelaislasten ja nuorten oikeus saamen kielten ja kulttuurin oppimiseen koko Suomessa, tulisi oppitunnit sisällyttää osaksi koulupäivää, eikä eriarvoistaa oppijoita lisäämällä niitä ”ylimääräisiksi” tunneiksi koulupäivän jälkeen.
Jo ennen komission perustamista katsottiin, että musiikkiperinteillä tulee olla oma todistusarvo tässä totuus- ja sovintoprosessissa. Siksi viimeisen tunnin aikana kuultiin komission mandaattiin sopivia joikuja, livđejä ja leuddeja. Esiintyjinä olivat Hanna-Maaria Kiprianoff, Anna Morottaja ja Ante Aikio, jotka loivat tilaisuuteen koskettavan ja voimaannuttavan päätöksen.
Komission toimikausi päättyy 31.12.2025.
Komissaarit ja sihteeristö kiittävät sydämellisesti kaikkia osallistujia, panelisteja, esiintyjiä ja yleisöä viimeiseen tilaisuuteen osallistumisesta. Komission toimikausi päättyy vuodenvaihteessa, mutta todellinen sovintoprosessi on vasta aluillaan. Luovuttaessaan loppuraporttinsa komissio toi jo esiin sen, että tämä totuuden esille tuominen on vasta tärkeän, historiallisen keskustelun avaus. Se tuo esiin saamelaisten, Suomen alkuperäiskansan kokemukset ja näkemykset, jotka kutsuvat koko yhteiskuntaa kuuntelemaan, oppimaan ja toimimaan.
Kuulemiskertomusten kautta avautuu mahdollisuus laajaan ja rakentavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä konkreettisten muutosten aikaansaamiseen. Samalla kertomukset voivat vahvistaa tulevien saamelaissukupolvien luottamusta oman kulttuurinsa ja kielensä säilyttämiseen ja kehittämiseen. Lisäksi ne rikastuttavat koko suomalaista yhteiskuntaa lisäämällä ymmärrystä, syventämällä vuorovaikutusta sekä lujittamalla yhteistä vastuuta.
Komission toivoo sen toimikauden lopun lähestyessä, että loppuraporttia luetaan mahdollisimman laajasti myös suomalaisten toimesta, sillä raportti kuvaa saamelaisten ja suomalaisten yhteistä historiaa, josta iso osa on ollut tähän asti vaiettua.
Tallenteen tilaisuudesta voit katsoa täältä: Youtube.
Linkit komission loppuraporttiin ja yhteenvetoihin:
”Haluan, että kansani elämä paranee” – Loppuraportti OSA I.
”Kyllä se on yhtä taistelua” – Loppuraportti OSA II, kuulemiset.
Yhteenveto saamelaisten totuus- ja sovintokomission ehdotuksista.
Õʹhtt eǩeässmõš säʹmmlai tuõtt vuõtt – da suåvâdvuõtt komissio eʹtǩǩõõzzin.
Čuákánkiäsu sämmilij tuotâvuotâ- já sovâdâttâmkomissio iävtuttâsâin.
Čoahkkáigeassu sámiid duohtavuohta- ja soabadankommišuvnna evttohusain.
Sammanfattning av förslagen från sanningsoch försoningskommissionen för samer.
A summary of the proposals given by the Sámi Truth and Reconciliation Commission in Finland.
Lisätietoja:
Viestintäsuunnittelija Mira Pohjanrinne
mira.pohjanrinne(at)sdtsk.fi