Kansallisteatteri 4.12.2025
Heikki Paltto, poromiesyrittäjä, komissaari
Inarinsaamelainen yhteisö on pieni ja sitkeä
Arvoisat vieraat, paikalla olijat ja tilaisuutta seuraavat!
Inarinsaame on elävä äidinkieli, ja inarinsaamelaiset elävä alkuperäiskansa. Inarinsaamelaiset ovat perinteisesti asuneet Inarijärven ympäristössä. Inari on ollut kohtaamispaikka, jonne väki on kokoontunut markkinoille, ja hoitamaan viranomaisasioita. Inarinsaamelaisilla on ollut yhteyksiä myös Norjaan ja Jäämerelle, jossa monet ovat käyneet kalastamassa ja kauppamatkoilla.
Inarinsaamelaiset ovat saaneet elantonsa luonnosta. Elämäntapaan on kuulunut varriistâllâm, eli vuotuismuutto talvipaikan ja kesäpaikan välillä. Kesäisin on kalastettu, syksyllä marjastettu ja talvisin on hoidettu poroja talvilaitumilla. Vuodenkiertoon on kuulunut monenlaisia töitä, ja joka työlle on ollut oma aikansa.
Inarinsaamelaisten asuma-alueet ovat jakautuneet sukujen mukaan. Perhekunnilla on ollut omat nautinta-alueensa, jolta elanto on saatu. Jokainen on tiennyt, missä voi ja saa kulkea. Yhteisö on ollut pieni, joten jokaiselle on ollut tilaa.
Inarinsaamelaiset ovat joutuneet sopeutumaan. Perinteisiä asuinalueita on lohkottu uusille asukkaille, metsiä on hakattu, Inarijärveä säännöstelty, vesistöä kuormitettu kullankaivuulla ja matkailulla. On jouduttu kilpailemaan ulkopuolisten kanssa oikeudesta kalastaa, metsästää ja harjoittaa elinkeinoja omilla mailla. Elintilaa on pikkuhiljaa kavennettu ja ilmastonmuutos tuo omat huolensa.
Kun kilpailu alueen luonnonvaroista kiristyy, on luontaiselinkeinoilla vaikeampaa tulla toimeen. Osa inarinsaamelaisista on joutunut luopumaan perinteisestä elämäntavasta, ja muuttamaan muualle. Luopuminen on aiheuttanut monenlaisia tunteita. On surua siitä, ettei ole voinut jatkaa yhteisön ja perheen perinteitä. On myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat halunneet jatkaa, ja päättäneet taistella omasta elintilastaan. Yhteisön elämäntapa ja elinkeinot ovat elinehto.
Inarinsaamelaisille tulee taata edellytykset harjoittaa perinteisiä elinkeinoja perinteisillä asuinalueilla. Inarinsaamelaisille tulee myös taata mahdollisuudet vaikuttaa perinteisten asuinalueidensa elinympäristön ja elinkeinojen kehittämiseen. Alueiden käyttöä koskevia suunnitelmia tulee tarkastella kokonaisuutena, ja ottaa huomioon niiden kumulatiiviset vaikutukset.
Inarinsaamen yhteisön perusta on inarinsaamen kieli. Inarinsaame on elpynyt, mutta se on edelleen uhanalainen. Kielen puhujamäärään on vaikuttanut moni asia. Asuntolasukupolvella vanhemmat asuivat usein kaukana, ja kotikieltä pääsi puhumaan vain pidemmillä lomilla. Kouluympäristö oli suomenkielinen, minkä takia inarinsaamen kielen käyttö väheni. Kielen puhuminen ei katkennut, mutta puhujat vanhenivat.
Vuonna 1986 perustettiin Inarinsaamen kielen yhdistys (Anarâškielâ servi). Yhdistys alkoi julkaista inarinsaamenkielistä lehteä, ja järjesti kielikursseja. Vuonna 1997 yhdistys perusti inarinsaamen kieltä elvyttävän kielipesän. Kielipesissä lapset pääsivät oppimaan sukunsa kielen. Samalla vanhempi sukupolvi pääsi verestämään omaa inarinsaamen kielen taitoa uuden sukupolven kanssa.
Kun kieli elpyi, alettiin tarvita inarinsaamen osaajia eri ammattialoille. Vuonna 2009 alkoi ensimmäinen inarinsaamen kielen ja kulttuurin intensiivikoulutus aikuisille. Nykyisin inarinsaamea ja inarinsaameksi voi opiskella peruskoulusta korkeakouluun asti.
Kaikilla inarinsaamea opetelleilla ei ole sukuyhteyttä inarinsaamelaiseen yhteisöön. Tämä on aiheuttanut yhteisön sisällä huolta. Osa sanoo kielen muuttuneen liikaa ja kokee, ettei inarinsaame ole enää inarinsaamelaisten kieli.
Osa inarinsaamelaisista on huolestunut myös siitä, kuinka yhteisön kieltä ja identiteettiä käytetään politiikan välineenä. Yhteisössä koetaan, että ulkopuolinen taho määrittelee inarinsaamelaisuuden, ja osa kokee siksi tarvetta piilotella taustaansa.
Inarinsaamenkielisiä inarinsaamelaisia tulee tukea. Tukea tarvitsevat myös ne inarinsaamelaiset, jotka haluavat opetella sukunsa kielen. On tiedostettava, että inarinsaamen yhteisö on pieni. Siksi kielen siirtäjiksi on tarvittu myös yhteisön ulkopuolelta tulevia.
Inarinsaame on edelleen elävä kieli, ja sen käyttö on laajentunut. On luotava pysyviä rakenteita inarinsaamen kielen tueksi. On myös turvattava riittävät resurssit kielityön ja kielen ylläpidon tueksi.
Takkâ!