Puhe kansallisteatteri 4.12. 2025, Hannele Pokka
Komission työ avaa tietä sovinnolle
Hyvät kuulijat!
On suuri kunnia, että voimme esitellä saamelaisten totuus- ja sovintokomission työtä täällä Kansallisteatterissa, Suomen kansallisella päänäyttämöllä. Tämä on historiallinen hetki. Historiallinen on ollut myös meidän tehtävämme. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission asettaminen on ollut ainutkertainen tapaus. Tällaista Suomessa ei koskaan ole ollut.
Maailmalla alkuperäiskansojen asioita selvittäviä totuus- ja sovintokomissioita on ollut jo useita. Ehkä Suomessa muistetaan Kanadan komissio, jonka jälkeen kanadalaiset havahtuivat siihen tosiasiaan, että alkuperäiskansojen lapsia oli valtavasti kuollut katolisen kirkon ylläpitämissä oppilasasuntoloissa. Myös naapurimaissamme, Ruotsissa ja Norjassa ovat työskennelleet totuus- ja sovintokomiteat, samoin Tanskassa Grönlannin inuittien asioissa.
Luovutimme äsken yli 700-sivuisen raporttimme komission asettajatahoille, valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle. Toimeksiantomme mukaan olemme tunnistaneet ja arvioineet saamelaisiin kohdistunutta historiallista ja nykyistä syrjintää, mukaan lukien valtion sulauttamispolitiikkaa, sekä oikeuksien loukkauksia. Olemme selvittäneet saamelaisia kuulemalla, miten nämä ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat saamelaisiin ja heidän yhteisöönsä. Olemme tehneet 68 ehdotusta paremman tulevaisuuden rakentamiseksi saamelaisille.
Komission työn nyt päättyessä olemme kiitollisia erityisesti niille lähes neljällesadalle saamelaisille, jotka jakoivat meille kokemuksensa ja halusivat vaikuttaa siihen, etteivät heidän omat eivätkä aiempien sukupolvien kokemat vääryydet enää toistu, eivätkä unohdu. Kiitämme saamelaisyhteisöjä, jotka ovat auttaneet kuulemistilaisuuksien järjestämisessä kylissä ja kaupungeissa. Kiitämme myös asiantuntijoita, jotka halusivat jakaa tietonsa ja asiantuntemuksensa komission käyttöön valmistelemalla erillisselvityksiä. Niitä valmistui kaikkiaan 25 ja ne julkaistiin heti niiden valmistuttua. Kiitämme Kansallisteatterin, Baltic Circlen ja Saamelaismuseo Siidan väkeä, jotka mahdollistavat sen, että raporttimme tekstejä luetaan ääneen täällä, Kansallisteatterin näyttämöllä ja Saamelaismuseo Siidassa Inarissa. Kiitokset Yleisradiolle striimilähetyksen levittämisestä Yle areenan kautta.
Suomi ei ole erillinen saareke, johon ei olisi vaikuttanut se, miten alkuperäiskansoihin on suhtauduttu maailmalla. Meilläkin saamelaisia vainajia on kaivettu haudoista tieteellisiin tutkimustarkoituksiin. Saamelaisten kalloja on mitattu syistä, jotka ovat meille jälkipolville jääneet hämäriksi. Suomessa on ollut vallalla pitkään käsitys saamelaisuudesta, joka kuolevana kulttuurina häviää.
Suomessa ei ole ollut sellaista lainsäädäntöä, joka olisi velvoittanut käyttämään kouluissa vain suomen kieltä. Kuulemiemme saamelaisten kertomukset viestivät kuitenkin, että suomalaistaminen oli kirjoittamaton käytäntö, joka menneinä vuosikymmeninä vallitsi kouluissa ja 1900-luvun loppupuolelle saakka käytössä olleissa oppilasasuntoloissa. Suomalainen ja suomenkielinen koulu- ja asuntolajärjestelmä on toiminut vahvana suomalaistamisen välineenä, joka on heikentänyt saamen kielten ja kulttuurin siirtymistä sukupolvelta toiselle. Asuntolakouluissa lapset olivat pitkät ajat erossa perheistään. Oman kielen käyttämisestä usein rangaistiin. Tämän seurauksena monet lapset menettivät yhteytensä omaan kieleensä ja identiteettinsä. Vaikutukset näkyvät edelleen saamelaisyhteisöissä kielten uhanalaisuutena ja kulttuurin menetyksinä. Suomalaistamisen traumat ovat kulkeneet saamelaissukupolvelta toiselle.
Suomessa vallitsee selkeä rakenteellinen tietovaje saamelaiskulttuurista ja saamelaisten asemasta alkuperäiskansana. Saamelaistiedon puute yhteiskunnassa vaikuttaa valtaväestön asenteisiin ja ennakkoluuloihin saamelaisia kohtaan. Saamelaiset kohtaavat myös arkielämässään ja työpaikoilla rasismia ja syrjintää. Sosiaalisessa mediassa he saavat poikkeuksellisen paljon osakseen vihapuhetta.
Suomalainen lainsäädäntö ei tunne eikä tunnista saamelaisten tapaa hoitaa poroja eikä heidän ikimuistoisia kalastuspaikkojaan. Vaikka oikeuksien menetyksestä on kauan, saamelaiset eivät ole unohtaneet tätä.
Vuosikymmenien tehokkaan metsätalouden harjoittamisen jäljiltä luonnonvaraiset metsät ovat käyneet saamelaisten kotiseutualueella vähiin. Jäljellä olevien vanhojen metsien suojelemisella on kiire.
Kaivostoiminta ja tuulivoimarakentaminen sekä puolustusvoimien lisääntyvä harjoitustoiminta ovat uusia, laaja-alaisia maankäyttäjiä. Laajeneva matkailu kilpailee samoista alueista perinteisten elinkeinojen kanssa.
Lohenkalastus on ollut jo viisi vuotta kielletty Tenojoessa. Tämän tilaisuuden alussa näimme dokumentin, jossa Tenon saamelaiset kertovat, miten lohenkalastuskielto uhkaa tuhota koko jokisaamelaisen kulttuurin. Toisessa dokumentissa kuulimme porosaamelaisten huolia elinkeinostaan ilmastonmuutoksen edetessä.
Saamelaiset eivät ole jääneet passiivisiksi sivustaseuraajiksi. He ovat olleet aktiivisia yhteisöjensä, maidensa ja vesiensä puolustajia. Tämän ansiosta saamelainen kulttuuri on edelleen elävä, elinvoimainen ja yhteisöllinen.
Saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana on vahvistettu useissa kansainvälisissä sopimuksissa ja Suomen perustuslaissa. Tämä suoja ei kuitenkaan toteudu käytännössä joko sen vuoksi, etteivät perustuslakia alempana olevat erityislait huomioi saamelaisten oikeuksia, viranomaisten tulkinnat saamelaisten oikeuksista vaihtelevat tai kun oikeuksien toteuttamiseen ei ole rahaa eikä saamen kieltä taitavaa henkilöstöä.
Suomalainen yhteiskunta ei huomaa, että saamelaiset elävät ympäri Suomen keskuudessamme. Ajatellaan, että riittää, jos saamenkielisiä palveluita on tarjolla ylimmässä Lapissa.
Hyvät kuulijat! Tämän tilaisuuden otsikko on ”Kohti sovintoa”. Uskomme, että tie kohti sovintoa alkaa, kun valtio tunnistaa ja tunnustaa, että Suomen valtio on perustettu kahden kansan, saamelaisten ja suomalaisten maille.
Pidämme välttämättömänä, että valtio kantaa vastuun historiallisista vääryyksistä kuten asuntolakouluissa harjoitusta ihmisoikeuksia loukanneesta sulauttamispolitiikasta sekä etniseen ja kielelliseen taustaan perustuvasta syrjinnästä.
Pidämme myönteisenä, että saamelaiskäräjälaki hyväksyttiin viime kesänä eduskunnassa. Uusi laki parantaa saamelaiskäräjien mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa saamelaisia koskien asioiden päätöksentekoon. Saamelaisia koskeva muu lainsäädäntö tulee yhteensovittaa uuden saamelaiskäräjälain kanssa. On myös tarpeen, että komission raportti saatetaan koko eduskunnan tietoon.
Valtioneuvostolla ja sen alaisilla ministeriöillä on valmisteluvalta. Esitykset eduskunnalle tulevat valtioneuvoston kautta. Nyt saamelaisasioiden valmistelu valtioneuvostossa on pirstaleista. Saamelaisten oikeuksien vahvistaminen edellyttää, että valtio sitoutuu pitkäjänteiseen ja johdonmukaiseen saamelaispolitiikkaan. On aika korjata se, mikä on saamelaisille väärin ja epäoikeudenmukaista.
Olemme ehdottaneet, että valtioneuvoston kansliaan perustetaan saamelaisasioita koordinoiva yksikkö, jota johtaa saamelainen valtiosihteeri. Valtioneuvosto nimittää saamelaisen valtiosihteerin neuvoteltuaan saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa. Saamelaisella valtiosihteerillä tulee olla tukenaan asiantuntijaryhmä, joka koostuu ministeriöiden, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen nimeämistä edustajista. Olemme myös ehdottaneet, että eduskunta saa vaalikausittain selonteon, miten saamelaisten oikeuksia on vahvistettu.
Hyvät kuulijat! Totuus- ja sovintoprosessin onnistumisen kannalta on tärkeää, että tieto ja ymmärrys saamelaisista Suomen ainoana alkuperäiskansana lisääntyy. Toivomme, että työmme avaa polkua sovinnolle niin, että kaksi kansaa, suomalaiset ja saamelaiset voivat elää toisiaan kunnioittaen hyvässä yhteistyössä keskenään.
Tervetuloa!