Heidi Eriksen 4.12.
Arvoisat kuulijat,
Saamelainen viisaus sanoo: Kun tunnet kätesi – eli perheesi viidessä sukupolvessa – tunnet itsesi.
Tämä kertoo eräästä saamelaisille tärkeästä arvosta, suvusta, sen historiasta ja perinteestä. Me usein ajattelemme, että elämämme alkaa syntymästä. Olemme kuitenkin monien sukupolvien elettyjen elämien tulosta. Ja me vaikutamme niiden elämään, jotka eivät ole vielä syntyneet.
Saamelaisten historiaan liittyy paljon kokemuksia, jopa aikakausia, jotka ovat jättäneet jälkensä sen ajan ihmisiin ja näkyy edelleen nykypäivän yhteiskunnassamme. Sulauttamispolitiikka, rotubiologinen ajattelu ovat olleet osa tätä historiaa. Asuntolakouluja kävi usea sukupolvi. Tänään julkaistu raportti on tuonut esille tämän eletyn, usein kipeän historian saamelaisten omana kertomuksena.
Nämä kokemukset ovat johtaneet usein häpeään omasta identiteetistä. Moni on valinnut piilottaa saamelaisuuden näkyvät merkit, kielen, puvun, käsityöt, perinteet ja musiikin. Sodan jälkeisissä asuntolakouluissa lapset joutuivat kohtaamaan väkivaltaa eri muodoissa. Jotkut, voidaan puhua selviytyjistä, kuvaavat kokemuksiaan kiusaamisen sijaan sanalla piinaaminen.
Tällaiset traumat eivät jää yhteen sukupolveen. Ne näkyvät edelleen monissa perheissä ja yhteisöissä. Ne näkyvät mielenterveyden ongelmina, puhumattomuutena ja pärjäämisen kulttuurina – ajatuksena, että pakko pärjätä. Apua ei voi hakea, koska on opittu, ettei voi luottaa kuin itseensä. Tämä epäluottamus ulottuu myös palvelujärjestelmään. Moni ei uskalla hakea apua, vaikka sitä tarvitsisi. Itsemurhat ovat etenkin arktisen alueen alkuperäiskansojen keskuudessa suuri ongelma. Tämä näkyy myös saamelaisilla. Itsemurhiin on varmasti yhtä monta syytä kuin on itsemurhaakin. Kuitenkin alkuperäiskansojen kokemat sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden ainakin osittaisen tuhoutumisen nähdään eräänä syynä valtaväestöä suurempaan itsemurhakuolleisuuteen. Myös kulttuurisesti turvallisen ja omakielisen palvelun, etenkin mielenterveyspalveluiden puute on voinut vaikuttaa tähän. Olen nähnyt, ettei avun hakija ja apua tarjoava palvelu ole kohdanneet, vaikka apua on yritetty hakea.
Tänään olemme kuulleet saamelaisten ja Suomen valtion välisen totuus- ja sovintokomission esille tuomista asioista. Tämä prosessi alkoi jossain kohtaa vajaa 10 vuotta sitten. Totuus- ja sovintokomissiot ovat kansainvälisesti käytetty työkalu ja instrumentti, joilla pystytään tekemään näkyväksi sellaisia ylisukupolvisia rakenteita, jotka ylläpitävät syrjintaa, eriarvoisuutta ja estävät todellisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Saamelaisille totuus ja sovintoprosessi on ollut raskas, mutta välttämätön. Se on auttanut meitä ymmärtämään menneisyyden vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.
Olen päässyt näkemään, että komissio ei ole vain kuullut saamelaisia. Se on myös joutunut kohtaamaan sen todellisuuden, joka on meille tuttu: epäluottamusta, varautuneisuutta ja pelkoa. Nämä tunteet eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan ne ovat osa pitkää historiaa. Kuitenkin, komissio on näyttänyt, että luottamuksen synnyttäminen on mahdollista.
Jo varhain prosessin alussa todettiin, että näiden traumojen käsittely niin yksilötasolla kuin kollektiivisesti tulee olemaan raskasta ja epäeettistä ilman, että psykososiaalista tukea olisi tarjolla. Suomi voikin olla ylpeä siitä, että tämä prosessi on toteutettu ainutlaatuisella tavalla. Totuus ja sovintokomission rinnalle perustettiin saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj-Uvjâ-Uvja, joka tarkoittaa untuvaa kolmella Suomessa puhutulla saamenkielellä. Saamelaiset ovat olleet mukana yksikön perustamisen kaikissa vaiheissa. Suomessa ei ollut aiemmin tarjolla omakielisiä ja kulttuurinmukaisia mielenterveyspalveluita saamelaisille. Tämän tarve on tullut selvästi esille tämän työn aikana. Totuus ja sovintokomission työn päättyminen ei lopeta psykososiaalisen tuen tarvetta, vaan se voi jopa lisätä sitä. Uvja-yksikön perustaminen on ollut konkreettinen askel, joka on tullut totuus- ja sovintokomission myötä ja joka on jo tuonut saamelaiselle yhteiskunnalle uuden tärkeän palvelun.
Uvjan tavoite ja ”mandaatti” on saamelaisten hyvinvoinnin parantuminen. Työskentelemme sen eteen, että syvät ”normaaliuteen” verhoutuneet historialliset haavat eivät enää määrittäisi tulevaisuutta. Autamme rakentamaan parempaa ”normaalia”, johon ei kuulu itsemurhat, päihteet tai väkivalta. Tässä yhteisöllinen työ ja yhteisölliset keskustelut ovat avainasemassa.
Se vaatii tilan luomista, jossa ihminen voi olla oma itsensä, puhua omalla kielellään ja tulla ymmärretyksi omasta taustastaan käsin. Kieli ei ole vain viestinnän väline, se kantaa identiteettiä ja arvoja. Tämä näkyy kielitraumana, jossa kieli toimii traumaoireiden laukaisijana ja tekee oman kielen takaisin ottamisesta vahvan tunnepitoisen prosessin, jossa käydään läpi useiden sukupolvien häpeän ja menetyksen tunteet.
Uvja tarjoaa palveluja kolmella saamen kielellä ja suomeksi. Digitaaliset ratkaisut ovat välttämättömiä, jotta palvelu saadaan vähin resurssein tuotua kansallisesti joka kolkkaan. Suuri osa saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Näin varmistamme, että tuki on saavutettavissa riippumatta asuinpaikasta. Matalan kynnyksen palvelulla pyrimme siihen, että apua voi hakea helposti ja ilman pelkoa leimautumisesta. Tämä on tärkeää yhteisöissä, joissa avun hakeminen mielenterveysongelmiin on ollut vaikeaa.
Totuus- ja sovintokomissio on tuonut konkreettisen uuden palvelun saamelaiselle yhteiskunnalle. Tämä on merkittävä askel, mutta työ ei saa päättyä tähän. Tänään julkaistu raportti on, kuten olemme kuulleet, pohja, jolle voidaan alkaa rakentaa yhteistä ymmärrystä ja yhdenvertaisuutta. Se on avain siihen, että menneisyyden haavat eivät enää siirry tuleville sukupolville.
Kiitos teille kaikille. Giitos eatnat!