Anne-Maria Magga 4.12.
Puhe saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportin luovutustilaisuudessa 4.12.2025
Saamelainen poronhoito kärsii tällä hetkellä monista uhista. Kuten olemme kuulleet tänään, ilmastonmuutos aiheuttaa ennenäkemättömiä haasteita arktisesta ympäristöstä riippuvaiselle porolle. Samalla muut maankäyttömuodot ovat tuhonneet jo valtavan määrän porojen laidunalueita Saamenmaalla ja heikentäneet poronhoidon sopeutumismahdollisuuksia lämpenevään ilmastoon, kuten kävi ilmi Jan Saijetsin esityksestä.
Tilannetta pahentaa entisestään se, että saamelaisen poronhoidon oikeusasema Suomessa on heikko.
Suomessa poronhoito on virallisesti järjestetty 1900-luvun alussa paliskuntajärjestelmän mukaan, joka perustui suomalaisen yhteiskunnan järjestelmille ja arvoille. Sen rinnalla saamelaisilla on ollut tähän päivään saakka käytössä siidajärjestelmä, joka on saamelaisten perinteinen poronhoidon hallintamalli ja joka on ollut toiminnassa useita satoja vuosia ennen paliskuntia. Se on edelleen käytössä Ruotsissa ja Norjassa sekä Suomen saamelaisalueella.
Siida koostuu yhdestä tai useammasta suvusta, jotka hoitavat porojaan yhdessä tietyllä maantieteellisellä alueella. Siidajärjestelmässä on ollut jo ennen virallista poronhoitolakia omat lakinsa, joiden mukaan siidan alue kuuluu niille suvuille, jotka ovat aluetta käyttäneet jo useiden sukupolvien ajan ja naapurisiidojen alueella paimentaminen on kiellettyä. Siidan jäsenet tekevät päätökset omalla alueellaan vuotuiskierron järjestämisestä. Siidan poronhoitajilla on perinteistä tietoa omasta alueestaan ja he pyrkivät käyttämään alueitaan säästeliäästi siten, että tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollista elää poronhoidosta. Siidoilla ei ole virallista asemaa Suomessa eikä heidän perinteistä tietoaan tai lakeja oteta huomioon päätöksenteossa.
Suomen poronhoitolaki ei tunnusta siidoja tai saamelaisten historiallisia oikeuksia laidunmaihin. Se ei myöskään ota huomioon saamelaisen poronhoidon merkitystä saamelaisen kulttuurin säilymiselle. On kuitenkin hyvä muistaa, että saamelaiset ovat kehittäneet Skandinaviassa poronhoidon ja sen käytänteet. Norjassa ja Ruotsissa poronhoito on tämän vuoksi saamelaisten yksinoikeus. Suomen ensimmäinen poronhoitolaki ei ottanut tätä huomioon edes saamelaisalueella, ja siihen on tehty vuosien kuluessa vain kosmeettisia muutoksia. Saamelaisen poronhoidon heikosta oikeusasemasta seuraa monia ongelmia.
Paliskunnan alueella voi toimia useampia siidoja. Paliskunnan alueelle kohdistuvia kaivosvarauksia, metsähakkuita ja muita laidunaluevaltauksia tarkastellaan kuitenkin pelkästään paliskunnan mittakaavassa, jolloin ne näyttävät vaikutuksiltaan pienemmiltä. Tosiasiassa siidojen ja sukujen laiduanlueisiin kohdistuvat aluevaltaukset voivat tuhota suuria osia perheiden vuotuiskiertoalueesta ja estää poronhoidon jatkuvuuden. Lisäksi siidat ovat menettäneet jo valtavan määrän laidunalueita viimeisen 150 vuoden aikana. Esimerkiksi Suomen puolen saamelaiset menettivät valtioiden rajasuluissa kesälaidunalueet. Historiallisia laidunaluemenetyksiä ei kuitenkaan oteta huomioon viranomaisten ympäristövaikutustenarviointimenettelyissä.
Selvityksessäni saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle olenkin ehdottanut, kuten poronhoitajat ovat vuosikymmeniä jo vaatineet, että siidat ja saamelaisten oikeudet omiin laidunalueisiin tulisi tunnustaa poronhoitolaissa tai vaihtoehtoisesti saamelaisalueelle tulisi säätää oma poronhoitolaki, joka perustuu saamelaisiin poronhoitoperinteisiin.
Teolliset maankäyttöhankkeet ja muu kilpaileva maankäyttö heikentävät jäkälälaidunten kuntoa sekä pirstovat laidunalueita. Samaan aikaan poronhoitajat ovat pakotettuja vähentämään porolukuja, mikä horjuttaa elinkeinon kannattavuutta. Poronhoito on kaikkien kolmen Suomen saamelaisryhmän eli pohjois-, koltta- ja inarinsaamelaisen kulttuurin kivijalka ja se pitää saamelaisalueen elinvoimaisena ja asuttuna. Selvitykseni toinen keskeinen ehdotus on, että kaivosteollisuus ja metsänhakkuut tulisi kieltää kokonaan saamelaisalueella, sillä ne eivät voi toimia samoilla alueilla luonnonlaitumista riippuvaisen poronhoidon kanssa. Lisäksi viranomaisten neuvotteluvelvoitetta poronhoitajien kanssa tulee vahvistaa vastaamaan alkuperäiskansaoikeuden FPIC- eli ennakkosuostumuksen periaatetta.
Saamelaisporonhoitajat ovat kokeneet syrjintää ilmastonmuutoksen aiheuttamien katokorvausten maksamisessa. Yhtenä esimerkkinä ovat 2019-2020 talven poikkeuksellisten lumiolosuhteiden aiheuttamat porokuolemat, jotka koskettivat erityisesti saamelaispaliskuntia. Ne saamelaispaliskunnat, joissa poroja eniten kuoli suurten lumimäärien vuoksi, eivät saaneet euroakaan korvausta. Korvauksia maksettiin lopulta eniten eteläisille paliskunnille, joissa poikkeuksellisia lumiolosuhteita tai porokatoa ei tosiasiassa edes ollut.
Saamelaispaliskunnat ovat eronneet Paliskuntain yhdistyksestä ja perustaneet oman yhdistyksensä, Saamelaispaliskunnat ry:n, koska he ovat kokeneet, etteivät he ole saaneet omia tarpeitaan edistettyä tai ääntään kuuluviin Paliskuntain yhdistyksen puitteissa. Myöskään saamelaisten itsemääräämisoikeus poromerkkien myöntämisessä ei ole toteutunut yhdistyksessä.
Saamelaispaliskunnat ry on parhaillaan perustamassa omaa poronhoitohallintoa, mutta he toimivat täysin ilman valtionrahoitusta. Selvitykseni kolmas keskeinen suositus on, että saamelaispaliskunnille on turvattava pysyvä rahoitus valtion budjetista oman elinkeinonsa edistämiseen.
Saamelainen poronhoito on tällä hetkellä monella alueella veitsenterällä ilmastonmuutoksen aiheuttamien porokuolemien, lisääntyneiden petovahinkojen ja lisääntyvän maankäytön vuoksi. Nyt on viimeinen hetki tehdä toimenpiteitä, joilla olisi mahdollista vahvistaa saamelaisen poronhoidon oikeusasemaa ja parantaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta omasta elinkeinostaan.
Kiitos!