Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisee uuden erillisselvityksen, joka luo katsauksen Suomen ortodoksisen kirkon kolttasaamelaispolitiikkaan. Selvityksen on kirjoittanut Itä-Suomen yliopiston dosentti ja vieraileva tutkija, filosofian tohtori Teuvo Laitila.
Laitila tarkastelee Suomen ortodoksisenkirkon toimintaa ja suhtautumista kolttasaamelaisiin heidän perinteisen asuinalueensa, Petsamon, Suomeen liittämisestä tähän päivään. Selvityksen mukaan kirkon alkuvaiheen kiinnostus Petsamoon oli vähäistä, ja kolttasaamelaisten hengellinen elämä nojasi pitkään Petsamon luostariin. Kolttasaamelaisille luostari edusti vuoteen 1939 saakka – ja symbolisesti sen jälkeenkin – ortodoksisuutta paljon suuremmassa määrin kuin Suomen ortodoksisen kirkon luoma hallintorakenne, Petsamon seurakunta. Sodat ja evakko muuttivat tilanteen dramaattisesti – kolttasaamelaiset menettivät kotiseutunsa ja joutuivat sopeutumaan asuntolakouluihin, jotka aiheuttivat syviä kulttuurisia traumoja.
Vuoden 1949 lopussa Petsamon seurakunta lakkautettiin, ja sen tilalle perustettiin Lapin ortodoksinen seurakunta. Uusi seurakunta kattoi lähes koko Lapin läänin ja sen jäsenistöön kuuluivat sekä kolttasaamelaiset että ortodoksiset karjalaiset. Keskuspaikaksi valittiin Rovaniemi, joka sijaitsi kaukana kolttasaamelaisille Inarijärven itärannalta ja siitä pohjoiseen ja etelään osoitetusta koltta-alueesta. Huonot kulkuyhteydet heikensivät kirkollista työtä kolttasaamelaisten parissa. Etäisyydet ja vähäinen yhteydenpito rajoittivat myös kolttasaamelaisten vaikutusmahdollisuuksia seurakunnan toimintaan ja hallintoon.
Laitilan mukaan Suomen ortodoksinen kirkko pyrki sovittamaan yhteen ajattoman opillisen ortodoksisuuden ja ajassa elävät kolttasaamelaiset. Kirkon tavoitteena oli rakentaa suomalaista ortodoksisuutta eli integroitua valtakulttuuriin. Samalla se halusi liittää kolttasaamelaiset osaksi omaa historiankuvaansa ja tarjota heille erillisen ortodoksisen identiteetin – marginaalisen kulttuuriautonomian kirkon sisällä ja suhteessa valtaväestöön. Näin kirkko sekä heikensi että vahvisti kolttasaamelaisten omaleimaisuutta.
Historiankirjoituksessa julkinen kuva kolttasaamelaisten ortodoksisuudesta on pitkälti kirkon muovaama. Laitilan mukaan kirkko on usein puhunut kolttasaamelaisten puolesta, ei heidän kanssaan. Tämä näkyy julkisuudessa: kirkollisista kysymyksistä ovat tavallisesti puhuneet suomalaiset piispat ja papit, eivät kolttasaamelaiset itse.
Laitila esittää useita kehittämisehdotuksia, ja nostaa esille erityisesti useita selvitystarpeita. Hänen mukaansa kirkon olisi aika tutkia omaa menneisyyttään yhdessä kolttasaamelaisten kanssa ja varmistaa, että kolttasaamelaisten oma ääni tulee kuuluviin.
Selvitys julkaistaan Valtioneuvoston verkkosivuilla 24.11. klo 8:
- Teuvo Laitila: Katsaus Suomen ortodoksisen kirkon kolttasaamelaispolitiikkaan vuodesta 1920 – Erillisselvitys saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-451-4
Selvitys on osa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvitysten sarjaa. Komission tehtävänä on selvittää saamelaisten kokemaa syrjintää ja assimilaatiota sekä tuoda esiin keinoja sovinnon rakentamiseksi alkuperäiskansa saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Tiedot komissiolle valmistelluista selvityksistä löytyvät verkkosivuilta https://sdtsk.fi/julkaisut/.
Lisätietoja
Filosofian tohtori Teuvo Laitila
teuvo.laitila(a)uef.fi
Viestintäsuunnittelija Mira Pohjanrinne
mira.pohjanrinne(a)sdtsk.fi